Ihan liian aikaisista aamuista, unohtuneista aamupaloista – ei koskaan sokerista, kanelista tai muista loruvalheista.
Violetin aamutaivaan alla kävellystä työmatkasta, oikaisusta läpi lämpimän ostoskeskuksen ja liian kalliista take away -kahvista.
Lounaalla syödystä tofusta ja seesaminsiemenistä.
Nauraen pelatusta roskalehtivisasta ja makeasta voitosta.
Kirjoitusinnosta ja itsetyytyväisyydestä, luovuuspuuskista.
Niin monesta hyvästä sarjasta, ettei kaikkia ehdi katsoa.
Maailman parhaasta hopeashampoosta ja sähköisyyttä poistavasta suihkeesta.
Huurteisista oksista ja kylmistä iltakävelyistä.
Uunituoreesta ciabattaleivästä ja sitruunaöljystä.
Silmistä, jotka lupsahtelevat kiinni ennen unta hyvän kirjan äärellä, silityksistä ja salaisista yönaposteluista.
Oivalluksesta, ettei mikään ole täydellistä, mutta parhaimmillaan elämä on enemmän kuin siedettävää. Sellaista perusihanaa.
Siitä on hyvä arki tehty, jos tarpeeksi jaksaa hammasta purra.
Mistä on tavallisen ihana päiväsi tehty?
Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa
