Niille, jotka ottivat minut avosylin vastaan

Elämääni on tähän mennessä kirjoitettu kaksi käänteen tehnyttä ystävyyssaagaa. Ne muuttivat senhetkisen elämäni suunnan täysin, ja nykyään minulla on melko laaja ja erittäin rakas ystäväpiiri. Aika hyvin ihmiseltä, joka joutui uskomaan pärjäävänsä yksin ja jonka kanssa juuri kukaan ei halunnut olla.
DSC_0105Lapsuudessa koulu määritti ystävyyssuhteeni, jotka muodostuivat yllättävän vakiintuneiksi, sillä luokan kokoonpano pysyi lähes samana koko taipaleen ajan. Kaikki suhteet eivät kuitenkaan ollet tasapainoisia tai -puolisia, ja olikin suuri helpotus, kun tiet erkanivat lopullisesti minun jatkaessani eri lukioon kuin muut. Peruskouluvuodet opettivat kuitenkin yhden peruspilarin ystävyydestä: Ne ovat suhteita, joissa ei tarvitse sietää epätervettä kohtelua yhtään sen enempää kuin esimerkiksi parisuhteissa. Huonoista suhteita kannattaa päästää irti, sillä ystävyys ei saa olla velvollisuus, joka muuttuu taakaksi.

Kun aloitin lukion, pysyttelin etäällä läheisistä ystävyyssuhteista, sillä hieman kivikkoisesta taipaleesta huolimatta peruskouluajoista oli jäänyt matkaani pari tärkeää ystävää. Ei ollut tarvetta muuhun tai intoa teinidraamaan. Elämäni muuttui kuitenkin pysyvästi melkein tarkalleen 10 vuotta sitten eräänä toukokuisena retkipäivänä Viikinsaaressa. Rinnakkaisluokan tytöt istuivat laivan salissa pöydän ääressä tirskuen. Minulla ei ollut muuta istumapaikkaa, joten jäin heidän luokseen. En tarkalleen muista, mitä tapahtui, mutta jo samana syksynä olimme erottamattomia. Ystävyytemme johdatti myös monta muuta ihmistä yhteen, ja heitä me nykyään kutsumme ystäväporukaksemme. Kaksi heistä, siis meistä, avioituu tänä kesänä – keskenään.

Lukio-opintojen jälkeen siirryin opiskelu- ja työelämään, josta vastoin odotuksiani sain uskomattoman hienoja ystäviä. Siitä huolimatta, että kahdessa pitkäaikaisessa työpaikassani olen aloittanut sillä ajatuksella, etten varmasti tutustu kehenkään.

Vaikka olen aina ollut sinut itseni kanssa enkä ole kokenut sellaista pohjatonta yksinäisyyttä, jonka monet joutuvat kohtaamaan, olen kuitenkin aina olettanut, etten ole niin erityinen ihminen, että joku innostuisi minusta niin, että saisin ystäviä kädenkäänteessä. Siksi työelämässä tulikin yllätyksenä se, miten kummassakin työpaikassa elämääni asteli kuin varkain niin mahtavia ihmisiä. Aiemman työyhteisön pienellä porukalla näemme säännöllisesti ja nykyisen työni ihmisiä näen joka päivä ja usein vapaa-ajallani. Emme ole työkavereita vaan ystäviä, joiden palkan maksaa sama yritys. Työelämä on opettanut myös sen, ettei ystävyys todellakaan katso ikää!

Kaikkia ystävyyshistoriani pääkohtia leimaa yksi piirre, joka saa sydämeni pamppailemaan: toisen hyväksyminen sellaisena kuin on. Minut on otettu avosylin vastaan, ja toivon, että minä muistan aina pysyä ystävänä, joka ottaa läheisensä yhtä kauniisti vastaan kuin on itse tullut otetuksi.

Hyvää ystävänpäivää, rakkaat läheiseni ja blogilukijani!

Missä sinä olet tavannut ystäväsi? Minkälaisia vaiheita ystävyyssuhteissasi on ollut?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

2 thoughts on “Niille, jotka ottivat minut avosylin vastaan

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.