Rehelliset kuulumiset koronalomalta

Toukokuinen kesäloma keskellä korona-aikaa on ollut yhtä aikaa sekä ihania auringossa nautittuja retkieväitä että vaakatasossa satanutta räntää rakeilla höystettynä. Loma-ajankohta ei kaduta, mutta kieltämättä tänään teki mieli lopettaa koko vapaa, kun rakeet kolahtelivat poskiin pyöräillessä. Niin ihmeellinen luonto kuitenkin on, että ilta päättyi kellertävään auringonlaskuun. Sen antamalla energialla kerron, mitä minulle ihan oikeasti kuuluu.
covid-19_summer_ennenaamukahviaeivoi

Mieli. Kuten arvelin, ovat koronan aiheuttamat rajoitukset taanneet sen, että olen todellakin rentoutunut. En muista päiviä tai jaksa sopia menoja. Kun viikko sitten pyöräilin pitkin kaupungin ulkoilumaastoja, muistin yhtäkkiä, että jos asiat olisivat toisin, olisin juuri silloin ollut Tukholmassa kirsikkapuiden alla. Ensi viikolla olisin Reykjavíkissa, ehkä myös hotellilomalla Helsingissä. Koska tilanne on, mikä on, olen Tampereella, ja se saattaa olla parasta, mitä olen vähään aikaan kokenut. Tulee mieleen ihan opiskeluajat, jolloin elämä oli kokoelma satunnaisia töitä ja luentoja, joille nipin napin jaksoi herätä.

Keho. Vaikka koronakiloista ei saisi puhua, joudun ainakin nostamaan esiin lomakropan. En tiedä, onko syynä korona vai jonkinlainen aineenvaihduntaongelma, mutta toisin kuin kuvittelin, ei painoni ole pudonnut. Ehkä se on jonkinlainen lomakirous. Olen yrittänyt elää kurinalaisesti, mutta keho ei ole päässyt mukaan. Tärkeintä kuitenkin lienee se, että voi hyvin. Hartiat tosin ovat olleet aivan jumissa ja kädet puutuneet, ja siksi olenkin kehitellyt ties mitä sairauksia itselleni. Äitini sanoi hyvin, että ehkä sairaudet kannattaa sairastaa sitten, kun niitä on eikä silloin, kun niitä ei ole.

Ihmissuhteet. On ollut surullista huomata, että tarvitsen oikeasti kokonaisvaltaista vapaata hoitaakseni ihmissuhteitani. Jaksan kuunnella, olla läsnä, touhuta ja istua yömyöhään muiden sohvilla ja järven rannalla. Miksi en eläisi arkea, jossa kaikki tämä olisi mahdollista? Eikö se todella ole mahdollista? Mitä pitäisi tehdä toisin, että vapaus toteutuisi? Tänä iltana unelmoimme matkailuyrityksestä, joka veisi turisteja Lakeland-teemalla mökille ja rantakallioille. Olisiko se vapautta vai jälleen kerran muiden palvelemista tavalla, josta on aina halunnut vapautua?

Luovuus. Elän lomalla aina eri vaiheita. Nyt olen päässyt saamattomuustasolle. Jo lähi-Lidlissä käynti vaatii suunnittelua ja nilkkojen ojentelua. Unelmoin siitä, miten kirjoittaisin tunteja päivässä. No, olen lähinnä kuunnellut yläkerran vauvan huutoa ja lukenut Jodelia ja muita roskakeskustelupalstoja. (Jälkimmäistä ei moni muuten uskalla tunnustaa!) Kun olen kahdeksan virallisen lomapäivän jälkeen päässyt kokonaisvaltaisesti rentoutuneeseen tilaan, on luovuudelle vihdoin aikaa. Se vain surettaa, että täytyykö tätä samaa tilaa todella odottaa aina 11 kuukautta ja sitten vielä reilu viikko, että palautuu omaksi itsekseen.

Kuinka kauan sinulla kestää päästä lomaolotilaan?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.