Kaksikymmentäkahdeksan

Täytin eilen vuosia, ja juhlistan sitä tänään maltillisesti. Elämä tuntuu juuri tällä hetkellä ihanan tasapainoiselta, mikä kuulunee vanhenemiseen. Ainakin toivon, että jokainen löytäisi rauhan, kun sitä haluaa.
28_balloon_confetti_ennenaamukahviaeivoi

28-vuotiaana…

…en todellakaan pode ikäkriisiä, vaan nautin edelleen vanhenemisesta, ja uskon sen tuovan viisautta vuosi vuodelta. Joskus tosin tulee varmasti aikoja, joista viisaus on kaukana.

…odotan innolla kahden vuoden päästä häämöttäviä pyöreitä. Sain tosin äsken huolestuttavia uutisia! Jääkiekon MM-kilpailut järjestetään 2022 Tampereella, ja suurella todennäköisyydellä finaalipelit ovat juhlaviikonloppunani. Pitäisikö ottaa yhteyttä Kummolan Kalervoon ja pyytää pelien siirtämistä? Voiko kaupungissa olla samaan aikaan kahta näin merkittävää tapahtumaa?

…en jaksa enää pyytää anteeksia asioita, joita en ole tehnyt. En jaksa turhaa draamaa tai kyräilyä. En halua elämääni ihmisiä, jotka tuottavat pahaa oloa.

…olen urani suvantovaiheessa, mutta yritän ajatella, etten ensinnäkään välttämättä pääse koskaan eläkkeelle tai näe eläkeikää, ja jos saan jäädä eläkkeelle, on siihen noin 40 vuotta. Mitä kaikkea ehdinkään tehdä tuona aikana?

…minulla on edelleen viirivehka, jonka ostin Ikeasta kahdeksan vuotta sitten. Vain kerran se on ollut vähällä kuolla, mutta sain sen vahingossa pelastettua, sillä kaadoin sen päälle liikaa vettä ja unohdin viedä roskiin. Viikonlopun jälkeen Hirvoseksi nimetty viirivehka oli jälleen herännyt.

…asun elämäni seitsemännessä asunnossa. Aamuaurinko herättää minut joka päivä ja saa hikoilemaan lakanat märiksi. En ole varma, toivonko hellekesää.

…olen taas onnistunut saksimaan itselleni kammottavan otsatukan, josta yritin vuosia päästä eroon, ja kun siinä onnistuin, leikkasin sen takaisin.

…pelkään edelleen vakavasti sairastumista yhtä paljon kuin läheisen menettämistä, mutta uskon, että alan saada rauhan senkin suhteen. Ei totisesti kannata sairastaa etukäteen sellaista, jota ei ole olemassa.

…olen toisen kerran elämässäni kaaso. Tehtävä tuntuu merkitykselliseltä ja uskon, että ikäni puolesta osaan jo paremmin arvostaa sitä, vaikka ajattelen avioliitosta instituutiona toisin kuin moni muu. Ikä ei ole muuttanut ajatuksiani asiasta.

…en ole syönyt lihaa yhdeksään vuoteen. Minusta tuli enemmän tai vähemmän kasvissyöjä vuonna 2011. Nykyään pyrin syömään vegaanisesti, mutten ole ehdoton joka tilanteessa, esimerkiksi kotimaisessa luomuhunajassa ei mielestäni ole mitään vikaa.

…taidan olla vähemmän ehdottomampi kuin ennen, lempeämpi, joustamattomampi, enemmän itseäni arvostava ja suvaitsevaisempi kuin koskaan. Elämän monimuotoisuus ei ole minulta pois, ja toivon, että myös muut muistavat sen.

28-vuotias kirjoittaja menee nyt avaamaan kuohuvan, kilistää kauniille kesäpäivälle ja katselee illan tyytyväisenä tv-sarjoja tapaspöydän ääressä. Keski-ikä, täältä tullaan!

Minkälaisia ajatuksia vanheneminen herättää sinussa?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.