Luontopolulla Hangossa – Tulliniemi kuin sadusta, udusta ja sodasta

Vietimme viime viikonlopun kiertäen Raaseporia, mutta poikkesimme myös sen etelänaapuriin Hankoon, tuohon valkoisten veneiden ja kiivaan kesäilottelun ihmemaahan, joka tosin tarjoili meille vain harmaita pilviä ja rapistuneita rakennuksia, mutta mitä kummallisemmin ilma väreilee, sitä suuremmalta salaisuudelta kaupungin luontopolku Tulliniemessä tuntuu.
rantaviiva_tulliniemi_ennenaamukahviaeivoitulliniemi_ranta_ennenaamukahviaeivoiveneranta_tulliniemi_ennenaamukahviaeivoirantakallio_tulliniemi_ennenaamukahviaeivoimerikaali_tulliniemi_ennenaamukahviaeivoipolku_tulliniemi_ennenaamukahviaeivoipääsykielletty_tulliniemi_ennenaamukahviaeivoirakennukset_tulliniemi_ennenaamukahviaeivoiuddskattan_luonnonsuojelualue_ennenaamukahviaeivoitulliniemi_havut_ennenaamukahviaeivoipenkki_tulliniemi_ennenaamukahviaeivoipitkospuut_tulliniemi_ennenaamukahviaeivoiluotsiasema_tulliniemi_ennenaamukahviaeivoiAika pysähtyy jo kauan ennen Hangon keskustaan saapumista. Maa teiden varsilla alkaa näyttää kilometri kilometriltä enemmän merenpohjasta kohonneelta, havupuut ovat järjestäytyneet riviin kuin sotilaat ja maisemaa halkovat korkeuksiin kohoavat tuulimyllyt kilpaa puolustusvoimien rujon harjoitusympäristön kanssa.

Tulliniemeen on helppo tulla, sillä liikennemerkit näyttävät tietä heti kaupunkiin saapuessa – eikä ihme, sillä alueella sijaitsee niin lintuasema kuin merivartio- ja luotsiasema, Hangon ulkosatama ja vapaasatama. Auton voi kätevästi jättää suurelle, ilmaiselle parkkipaikalle, jonka pielestä lähtee polku kohti rantaa.

Saavuimme Tulliniemeen vain hetkeä ennen kuin raivokas kaatosade pyyhkäisi Hangon ja Raaseporin yli. Me saimme osamme siitä vasta eteläkärjessä ja paluumatkalla ratin takana. Kehno säätila harmitti kuitenkin vain hetken, sillä loppujen lopuksi synkkenevä taivas ja mereltä puhaltava tuuli loivat taivalluksellemme niin uskomattoman hienon tunnelman, että auringon piilossa pysytteleminen oli vain onni.

Imimme itseemme meren ja kostean metsän tuoksua. Kuuntelimme luontoa, ja tunnustelimme sadetta. Pisaroita paenneet lenkkeilijät olivat tyhjentäneet Tulliniemen, joten siitä tuli hetkeksi meidän oma salaisuutemme.

Luontopolun varrella sijaitsee vanhoja, rapistuneita ilmeisesti armeijan käytössä olleita rakennuksia, jotka ovat tiukasti aidattuja. Tulliniemihän on osa Hankoniemeä, jonka Neuvostoliitto varasi käyttöönsä Moskovan rauhansopimuksessa (1940) 30 vuodeksi, mutta luopuikin vuokraoikeudestaan jo Moskovan välirauhassa 1944. Varmuutta en saanut siihen, miltä ajalta ja kenen käyttötarkoituksista ränsistyneet tönöt ovat peräisin, sillä alueella on häärinyt venäläisten lisäksi niin suomalaisia kuin oletettavasti myös saksalaisia.

Vaikka viime vuosisadan kauhuista muistuttavat vain sortuneet rakennelmat, sodan uhkan kaikuja luovat aidat ja jämerät kieltokyltit. Vaarantunne leijuu ilmassa, täydellisessä hiljaisuudessa, jota edes lokit eivät riko. Kun siihen yhdistää vielä mereltä vyöryvän usvan ja sateen aikaansaaman suhinan, tuntuu siltä kuin maailma voisi loppua milloin tahansa.

Sade yltyi ja sekoittui tuuleen lopullisesti, kun pääsimme vihdoin eteläkärkeä osoittaville kallioille. Sadepisarat sukelsivat silmälasien sisään, ja tuuli heitteli puisia korvakorujani poskille niin, että sattui. Tuntui siltä kuin olisi seissyt suihkun alla tuulitunnelissa. Peräännyimme nöyrästi takaisin metsäpolulle, sillä on hyvä muistaa, että luonnonvoimat ovat paljon suurempia kuin yksikään ihminen, ja siksi tekee hyvää aina välillä saada kunnon muistutus omasta pienuudestaan.

Sade oli nuollut myös rantapolun kivet liukkaiksi, joten keskityimme kävelemään loppumatkan katse maassa. Kun nostin pääni ylös vähän ennen lähtöpistettä, edessämme seisoi metsäkauris vain noin 10 metrin päässä. Se seisoi ylväänä paikoillaan ja katsoi meitä pää kääntyneenä kuin klassisessa maalauksessa. Eläimen nenä oli pikimusta ja pilkut takapuolessa kuin satu-Bambilla. Olimme hiljaa ja liikkumatta, mutta kauris sai nopeasti tarpeekseen, otti pari loikkaa ja katosi lepikkoon jälkiä jättämättä.

Niin teimme mekin, sillä luonnonsuojelualueellehan ei kuulu jättää kuin hiljaisia henkäyksiä.

Tulliniemi pähkinänkuoressa

Hankoniemessä sijaitseva, vuonna 2014 yleisölle avattu Tulliniemen luontopolku kulkee manner-Suomen eteläisimpään kärkeen, ja osa Tulliniemeä on myös Uddskattanin luonnonsuojelualuetta. Luontopolku ei ole erityisen vaikeakulkuinen, mutta osin maasto on jyrkkää, ja sateisella kelillä kallioista ja kivistä tulee liukkaita. Tulliniemessä saa kulkea vain merkittyjä reittejä pitkin.

Huom! Kaikki jutun kuvat on otettu merkityllä reitillä joko zoomilla tai aidan vierestä.

Minkälaisia ajatuksia sinulle on herännyt Tulliniemessä tai Tulliniemestä?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.