Someen väsyminen on muodikasta, huolestuttavaa ja täyttä totta

Läsnäolo sosiaalisessa mediassa voi uuvuttaa, vaikkei somessa tekisi töitä. Jos jatkuva kuvien, videoiden ja tarinoiden tulva alkaa tuntua kuluttavalta, kannattaa selvittää, miksi hyvän mielen palveluista on tullut koukuttavia pahan olon lähteitä. 1990-luvun alussa syntyneenä olen nähnyt somen kehityskaaren ja elänyt onnellisesti myös ilman mitään sosiaalisia media-alustoja, ja ehkä juuri siksi kaipaan aikaa ennen someähkyä, jota viime vuodet muodikkaasti ovat värittäneet.

Seitsemäs helmikuuta. Olen maannut koko päivän sängyssä väsyttävän työputken päätteeksi. Olen luuhannut Instagramissa neljä tuntia ja katsonut toisen samanmoisen tv-sarjoja. Nyt saa riittää.

En enää halua, että vapaa-aikaani rytmittävät murhaohjelmat ja ruudulla sulavat uunifetat.

En halua, että aamuni alkaa lavastettuja kuvia katsomalla. Haluan lukea uutisia herätessäni ja nukahtaa ennemmin ompelukoneen tai kirjan ääreen kuin lopulta itsekseen rullaavaan videokaruselliin, jossa on tehty miljoona muotitortillaa ja paistettu nahkansa luoneita kirsikkatomaatteja.

Olen jo pitkään kaivannut arkea, jota elin lukioikäisenä. Päivät täyttyivät uuden oppimisesta ja mielekkäästä vapaa-ajan tekemisestä. Kuvittelin pitkään, että olen vain kokenut jonkun myöhäisen aikuistumissokin ja kaipaan siksi vanhaan, jota en voi saada, ellen tosiaan muuta vanhemmilleni ja heittäydy opiskelijaelätiksi.

Sitten ymmärsin, että ongelma ei ole aikuisuudessa itsessään, eli lähinnä taloudellisessa vastuunkannossa ja lapsuuden taakse jäämisessä, vaan siinä, miten minä ihan oikeasti käytän vapaa-aikani, jonka määritteleminen on täysin rajatonta, koska en ole vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäni.

Ralliradalla yli 10 vuotta

Lukioikäisen elämään ei 2000-luvulla kuulunut sosiaalinen media siinä muodossa, jossa tunnemme somen nyt. Silloin oli hädin tuskin keksitty edes sosiaalisen median käsitettä akateemisissa artikkeleissa killuneen Web 2.0:n tilalle.

Olihan meillä lama-aikana syntyneillä toki ii2, IRC-galleria ja Messenger eli Mese. Mutta eihän niihin päässyt käsiksi kuin kotona tietokonehuoneen kruununjalokivellä eli harmaalla PC:llä.

Mahdollisuuksia ikäpolveni sai valtavasti lisää, kun kännykät vaihtuivat älypuhelimiin ja chatit ja kuvagalleriat muuttivat mobiilisovelluksiin. Facebook löi itsensä läpi vasta, kun olin lukion toisella, mutten koe sen vaikuttaneen elämääni mitenkään silloin. Hauskanpitopaikka Facebookista tuli vasta vähän myöhemmin, eikä se silloinkaan tuntunut varastavan aikaa, vaan antavan ainoastaan uusia mahdollisuuksia.

Nyt, kun rallia on takana jo yli 10 vuotta, alkaa jatkuva tavoitettavuus ja kuvatulva tuntua ähkyltä ja ahdistavalta. Some ei tuota enää mielihyvää.

Kukaan ei ole paineiden ulottumattomissa

Sosiaalisen median luomat paineet ovat some-vaikuttajien julkaisujen vakiaiheita, oman työn reflektointia, jossa on paljon samaa kuin perinteistä mediaa koskevassa keskustelussa ihanteista ja arvoista.

Olen aina ajatellut olevani median luomien paineiden ulkopuolella kaikin tavoin. Aivan sama, minkälaista naiskuvaa muotimallit välittävät, ei se kaada minua. Ei kiinnosta, kuinka upeita kuvia muut julkaisevat tai minkälaisilla saavutuksilla toiset juhlivat. Eihän se ole minulta pois tai vaikuta minuun. Olen tarinoiden ja mediakritiikin ammattilainen, joten koen pystyväni erottamaan some-postausten kehystämisen keinot ja suhtautumaan niihin rationaalisesti, ja siksi ajattelen olevani kaiken vaikutusvallan tavoittamattomissa.

Harmi vain, että olen väärässä. Tottahan kaikki kokemani vaikuttaa minuun. Niin mainokset toimivat, ja niihin kaikki some-julkaisutkin voidaan lukea.

Oikeasti ahdistun Instagramin kiiltokuvista ja reaaliaikaisuudesta, LinkedInin ylivertaisuuden korostamisesta ja Facebookin lynkkauskommenteista. Milloin hauskoista, uusista areenoista tuli vankilaosastoja?

Some-murheet ovat etuoikeus

Inhoan ennen kaikki oli paremmin -jankkaajia, sillä kovinkaan moni asia ei ollut ’ennen’ paremmin. Ei kuppainen chat-alusta tai kankea Facebook-sovellus ollut toimivampi kuin nykyinen, päinvastoin! Mutta silti ennen ne eivät hallinneet elämää, vaan sosiaaliset ympyrät todellakin olivat enemmän läsnä arjessa kuin ne ovat viimeisinä vuosina olleet oikeasti. Uskon, että ihmiset katsoivat ennen maailmaa silmästä silmään nykyistä tarkemmin.

Turhaudun myös siitä, että turhaudun täysin vapaaehtoisesta somettamisesta. On olemassa paljon vakavampia, koko yhteiskuntaa koskettavia rakenteellisia ongelmia kaikista brutaaleista tapahtumista puhumattakaan. Siinä on aika turha uikuttaa siitä, että käyttää Instagramia neljä tuntia, vaikka neljäsosa siitä olisi paljon järkevämpi valinta. Ehkä me hyvinvointivaltioasukit olemme vain ajautuneet siihen pisteeseen, että on oikeasti aikaa ja energiaa ruotia oman vapaa-aikansa raadollisuutta. Kun on sitä vapaa-aikaa ja myös mahdollisuuksia.

Minä ilman välikäsiä

No, nyt olen joka tapauksessa ajautunut tilanteeseen, jossa olen piilottanut some-kuvakkeet puhelimen etunäytöltä kansion sisään kolmannelle välilehdelle. Peukaloni on tosin ensimmäisen illan aikana yrittänyt hakeutua Instagram-kuvakkeen paikalle ainakin 10 kertaa. Siitä aukeaa nyt vain herätyskello.

Aion seuraavan kuukauden aikana vapauttaa itseni vilkkuvista kuvista, kukka-asetelmista, lumisista kaduista, kauniista aamupaloista ja rytmikkäällä musiikilla ryyditetyistä videoista. En halua, että laite, jonka voisin periaatteessa heittää vaikka ikkunasta ulos, sanelee arvokkainta aikaani: kun saan olla vain minä ilman vaatimuksia.

Mitä toivon some-paaston antavan minulle?

Haluan olla se, jonka kuulumiset kysytään, koska niitä ei kuule muuten. Ei siksi, että olisin erityisen kiinnostava, vaan siksi, että eläisin elämää, jossa olen läsnä vain olemassaolollani, en heijastuneella preesenssillä jossakin elektronisessa välineessä.

Haluan olla se, joka muistaa ruoasta sen maun eikä annoksesta otettua kännykkäkuvaa. Siitähän tässä on kysymys. Olla sillain sopivasti 2008.

Blogiani päivitän entiseen tapaan – ja toivottavasti ahkerammin. Täällä minulla on yleisö, muttei live-vaatimuksia. Omaa tahtia molemmin puolin!

Kiinnostaako kuulla some-paaston vaikutuksista? Oletko joutunut säännöstelemään sosiaalisen median käyttöäsi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

3 thoughts on “Someen väsyminen on muodikasta, huolestuttavaa ja täyttä totta

  1. Mainoskiertueella:
    Aktivoidu, oi runoilija, Runotorstai alkaa minun pitämänä uudestaan=) 25.helmikuuta ensimmäinen aihe ja 4.maaliskuuta ensimäinne Runotorstai

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.