Satatuhatta kertaa kiitos! Jäähyväisten aika

Olen aina ollut huono päästämään irti asioista. Vetkuttanut, venyttänyt ja toivonut parempaa. Kieltäytyminen, pettäminen ja pettymyksen tuottaminen ovat olleet minulle kovia paloja purtavaksi. Siksi tuntuu pahalta sanoa ääneen: Ennen aamukahvia ei voi lopettaa päivittymisensä huhtikuussa 2021.

Kun perustin Ennen aamukahvia ei voi -blogin vuonna 2015 nimellä Akkamedia, minua pelotti aivan kamalasti. Pelkäsin, että kaikki alkavat nauraa nähdessäni tekstejäni, mutta into kirjoittaa julkisesti harrastuksena voitti pelon. Ei toimituksen tukea, opettajaa tai mentoria apuna. Ja kaikki, mitä sanoisin, jäisi nettiin.

Blogin nimi vaihtui myöhemmin vielä Mediakaksi ja lopulta vuonna 2019 Ennen aamukahvia ei voi -muotoon. Kahden ensimmäisen etymologiaa en osaa avata, kun taas viimeisin nimi on vähän tekotaiteellinen, mutta kivan runollinen viittaus siihen, että aika harva asia toimii ennen sitä aamun ensimmäistä kupillista.

Lopettamispäätös syntyi puhtaasti ajanpuutteesta, joka osoitti, mihin elämässäni haluan käyttää aikaa ja mihin voimavarani riittävät. Koska kirjoitan työkseni, kaipaan käsillä tekemistä ja luovuutta ilman paineita vapaa-ajallani. Maalaan, ompelen ja kirjoitan sitä proosateostani, joka on edelleen kesken. Ei ehtinyt puolivalmiina ilman kustannussopimusta nimittäin äitienpäivä- tai joulumarkkinoille viime vuonna. Kustantaja, ota yhteyttä!

Uuden suunnan saanut ura

En koskaan uskonut sanovani tätäkään ääneen: Instagramin kätevyys on jyrännyt blogit, joiden takana niin kovasti olen halunnut seisoa. Luenhan itsekin blogeja edelleen säännöllisesti. Kommentointia en koskaan kuitenkaan ole osannut ottaa tavaksi, joten ihmekös tuo, että omakin kommenttiboksi on ollut tasaisen hiljainen, vaikka ruudun takana on ollut monta tuhatta ihmistä kuukausittain. Vuorovaikutus on tärkeää, muttei sen puute sentään ole syy lopettaa. Ja kyllä, olen saanut aivan ihania kommentteja, joista jopa herkistyin vanhoja juttujani selatessa.

Viime vuodesta alkaen olen onnistunut tekemään sisällöntuotantoa freelancerina yhä enemmän yrityksille. En voi sanoa, että asettaisin rahan etusijalle, sillä jos niin tekisin, olisin taatusti opiskellut jotakin muuta kuin journalistiikkaa. Eikä aikakaan minusta ole aina rahaa, mutta jos aikaa ei ole ylipäätään, täytyy miettiä, mistä nipistää, sillä asia, johon haluan aina tähdätä, on mielekäs ja kaikin tavoin kohtuullinen arki. Siksi suuntaankin nyt näppäimistön naputuksen urani tarkoituksiin.

Olisi pimittämistä olla vetämättä tähän keskusteluun myös yksityisyyttä. Ajatus siitä, että netti on täynnä kuviani ja henkilökohtaisia ajatuksiani ilman selittelyitä, tuntuu kieltämättä ahdistavalta. Haluan rakentaa nettiminäni uudelleen ja antaa hakukoneiden hiljalleen unohtaa näppäimistöltäni lentoon lähteneet yli 800 tekstiä. Haluan edustaa netissä äänelläni yrityksiä, en itseäni.

Surullista mutta riittävää

Mitä pidemmälle kirjoitan tätä juttua, sitä surullisemmalta ratkaisu minusta tuntuu. Mutta niin tuntisin minkä tahansa harrastuksen lopettamisen jälkeen. Uskomatonta, että osa lukijoista on ollut mukana ihan alusta saakka. Muistan myös elävästi sen, kun sain ensimmäisen seuraajan, ensimmäisen kommentin, henkilökohtaisen sähköpostiviestin, törkykommentin ja Instagramin yksityisviestin. Parhaimmillani keikuin Blogit.fin Kulttuuri-kategorian ensimmäisenä tai kärkikahinoissa kuukausia, Top 10 -listalla olin ainakin kaksi vuotta.

Blogin elossaoloaikana on myös tapahtunut paljon. Kun aloitin kirjoittamisen omalle alustalleni huhtikuussa 2015, olin hilkkua vaille 23-vuotias. Elinkaaren aikana vietin peräti kuudet syntymäpäivät. Seitsemännet olisivat koittaneet taas toukokuussa, ja ensi vuonna blogissani olisi juhlittu pyöreitäni. Kaikki aikanaan. Jos kuusi vuotta alakoulua on riittävästi pienen ihmisen kasvattamiseksi, on se aivan kunnioitettava ikä myös blogille.

Kirjoittamatta minulta jäi luonnoksiin 20 tekstiä, joiden aiheita olisivat olleet luonnon omistaminen, äitienpäiväideat, some-paaston arkivaikutukset, paljastukset blogitaipaleelta, typerimmät sananlaskut, asiat, joita en ymmärrä työelämässä, aikuisten siedettävät lautapelit, lukemisen myytit, lapsuuden suosikkisarjat, muistojen vaaliminen, säästövinkit, uupumus ja tyhjästä valittaminen. Ehkäpä näistä puhun lisää Instagramissa.

Henkilökohtaiset juttusuosikkini blogiurani varrelta

En katoa koskaan (24.5.2017)
Ihan kuin Ruotsissa – ihana Tammisaari (5.6.2018)
Parempi tarttua fagottiin kuin viinapulloon (18.1.2019)
Sirkka-mummille, joka ehti innostua kirjoittamisesta ja Reeperbahnin tytöt (9.4.2019)
Sukututkija kertoo: Ritva menetti vanhempansa nuorena ja pääsi vasta aikuisena sukunsa jäljille netissä (10.1.2021)

Ja silti. Kaikkien aikojen suosituin juttuni on munattomien ketosämpylöiden resepti (4.10.2019). Viis sanataiteesta, sämpylät uuniin!

Yksi sana: kiitos

Kiitos, että olet ollut tällä matkalla mukana. Kommentoinut, lukenut, jakanut, laittanut viestiä, avannut jopa henkilökohtaisia kokemuksia ja klikannut tykkäyksen. Kiitos myös blogiurani hyvin harvoista haistattelukommenteista, sillä ne kertovat siitä, että juttuni herättävät tunteita.

En osaa sanoa, milloin suljen blogini kokonaan, mutta toistaiseksi se jää avoimeksi. Seuraan myös kommentteja.

Jos mieleesi on jäänyt jotakin erityistä blogistani, kerro siitä!

Minua voi seurata Instagramissa nimimerkillä annakatariinam. Kirjoitan tilille pitkiä tekstejä ja dokumentoin arkeni iloja.

@annakatariinam

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.