Piipahdus buffettiin – uudistunut Rax huomioi vegaanit ja lapsiperheet

Aiemmin kenties vähän nuhjuisesta imagosta kärsinyt Rax Buffet on remontoinut niin ruokalistansa kuin ravintolamiljöönsä. Menun lopputulos huomioi entistä paremmin monimuotoiset ruokavaliot unohtamatta rasvaisia klassikoita. Uusi sisustus kuljettaa ruokailijan kuitenkin pikaruokamaailmaan räikeillä väreillään ja pelkistetyllä ilmellään.
DSC_0100 (3)DSC_0098 (4)DSC_0097 (3)DSC_0096 (3)DSC_0099 (3)Kauppakeskus on marraskuisena arki-iltana yllättävän hiljainen. Black Fridaykin näkyy vain satunnaisina mainintoina valotauluissa pyörivissä mainoksissa. Koskikeskuksen ylimmässä ostoskerroksessa sijaitsevassa Rax Buffet -ravintolassa on vielä hiljaisempaa kuin koko pytingissä. Kukapa arkena ylensyömään lähtisikään. Ei ravintola sentään tyhjä ole, ainoastaan ihanan rauhallinen – aivan kuin buffet-paikka olisi vain meidän isänpäiväseuruettamme varten.

Isänpäivälle Raxia osuvampaa paikkaa ei voisi meidän perheessämme olla, sillä se muistuttaa minua perheemme yhteisistä hetkistä lapsuudessani. Naurusta ja viikonloppuperinteistä. Hetkistä, jolloin vapaapäivät tuntuivat pidemmiltä kuin nykyään ja ruokailuista, joissa ei tarvinnut kytätä ravintoarvoja tai tuntea huonoa omatuntoa. Olin äärimmäisen nirso ja juustokammoinen lapsi, joten minä söin lähinnä lihapullia, nakkeja, pizzaleipää ja jäätelöä vanhempieni ähkiessä pizzojen parissa. Taisimme kaikki lopulta kyllästyä ja kasvaa ulos konseptista, joten Rax jäi vuosiksi, kunnes se kuluneena syksynä palasi mieleeni uudistuneen menunsa vuoksi.

Rax on kuluneen vuoden aikana ottanut valikoimiinsa vegaanisia lisukkeita, kuten maissipaloja ja jalapenonugetteja,  ja uusimpana tulokkaana pöytään on saapunut tilauksesta tehtävä Vöner-pizza. Lisäksi salaattipöydästä on tehty aiempaa monipuolisempi. Ruokailumme aikana Vöner-pizzalle oli niin paljon kysyntää, ettei sitä tarvinnut erikseen pyytää, sillä tuoreen pizzan saavuttua tarjolle se katosi salamannopeasti ruokalautasille. Itse asiassa täytyi olla suorastaan valppaana, että ehti hakea oman palansa, ennen kuin pizza katosi tarjottimelta.

En yhtään ihmettele Vöner-pizzan suosiota, sillä on pakko myöntää, että jalapenoja, grillattuja vihanneksia, vegaanista kebabia eli Vöneriä ja maidotonta juustoa sisältävä pizza oli kerrassaan herkullinen: rasvainen ja tulinen. Pizza maistui niin hyvältä, ettei sen uskoisi olevan pikaruokaa tarjoilevan buffet-ravintolan kiireellä tehtävä lätty. Raxista voi onneksi nykyään ostaa ruokaa mukaan joko tilaamalla kokonaisen pizzan take awayna tai täyttämällä noutoboksin linjaston antimilla, joten rasvan himon iskiessä suuntaan taatusti nappaamaan kotiin Vöner-pizzan.

Ruokapuolen onnistunut ryhtiliike ei valitettavasti näytä yltäneen ravintolan sisustukseen, sillä Raxia ei voi luonnehtia erityisen viihtyisäksi paikaksi. Mieleen tulee päiväkodin leikkitila, jonka suurilla pöydillä liidut sauhuavat ja vesivärit sotkevat paljaaksi jääneet pinnat. Arki-iltana ruokailemassa on vain muutama seurue, mutta tunnelma tuntuu silti kiireiseltä. On pakko juosta linjastolla, väistellä muita ja kurkotella suuren pöydän yli kuullakseen ruokailutovereita.

Ymmärrän, ettei Raxia ole välttämättä suunniteltu tyydyttämään kulinarismista kiinnostuneiden lapsettomien kaupunkilaisten tarpeita, mutta pidän silti vähän kummallisena, että sisustus palvelee vain lapsiperheitä. Ravintola näyttää suurelta leikkimaailmalta, jossa värikkäät huonekalut kohtaavat valkoiset seinät. Kuulostaa paperilla raikkaalta idealta, mutta käytännössä se näyttää vähän halvalta. Tiedostan kyllä edelleen, ettei kyseessä ole fiilistelybistro, mutta kai lapsiperheetkin pitävät kauniista ympäristöstä.

Yleensä oletetaan, ettei buffet-ravintoloiden tai lounaspaikkojen tarvitse olla millään tavalla viihtyisiä, sillä idea on käydä niissä joko nopeasti tai keskittyä vain ylenpalttiseen mättämiseen, jolloin tunnelma on toissijainen. Eihän sen niin pitäisi olla! En myöskään usko, että raha on syy ankeaan sisustukseen. Jos on mahdollisuus ostaa pöytiä, tuoleja ja lamppuja, voi valinnat tehdä myös tyylillä budjettia kunnioittaen. Ehkäpä yksinkertaisen sisustuksen tehtävä onkin asettaa rajat viihtyvyydelle ja lisätä siten liikettä – ja rajoittaa henkilön syömää ruokakuormaa.

Buffet-paikoissa ruokailevia tuntuu hallitsevan pakko syödä koko rahan edestä -ajattelu, mikä yleensä ajaa järjettömään, aivan päättömään mättämiseen, joka päättyy ähkyyn. En itse ajattele ateriahintaa buffetissa, mutta huomaan sortuvani syömään liikaa. Tällä kertaa yritin pitää järjen ruokailussa mukana, mutta söin silti enemmän kuin olisi pitänyt.

Minun Rax-ateriani maksoi 11,95 euroa, alennuskupongilla itse asiassa vain 9,95 euroa. Se on todella pieni hinta syömästäni ruokamäärästä, vaikken ylettömästi mutustellutkaan. Söin maissia, salaattia, kirjaimellisesti muutaman ranskalaisen, kaksi sipulirengasta, pari kasvisnugettia ja muutaman palan Vöner-pizzaa. Auki kirjoitettuna määrä tuntuu hurjalta, mutta melko maltilliselta siihen verrattuna, että monet mähkivät kasoittain pizzaa ja lisukkeita.

On tietysti ihmisen omalla vastuulla syödä kohtuudella, mutta olisi myös hienoa, jos ruokapaikka tukisi kohtuullisuutta ja ekologisuutta. En tosin tiedä, voiko sellaista vaatia miltään buffet-ravintolalta, jos kuitenkin on ihmisen oma valinta syödä itsensä ähkyyn ja mahdollisesti tuottaa hävikkiä syytämällä lautaselta syömättä jääneet ruoat suoraan biojätteeseen. Ohjelaput tuskin auttavat ohjaamaan käyttäytymistä, sillä rajattomiin buffetteihin mennään juuri siksi, ettei rajoja mähkimiselle ole.

Ajatuksena ylensyöminen tuntuu eettisesti arveluttavalta, mutta ymmärrän silti, miksi Raxin kaltaisia paikkoja on. Ne todella sopivat holtittomiin herkutteluhetkiin ja palvelevat erinomaisesti seurueita, joissa ruokavaliot menevät ristiin ja tietysti myös perheitä, sillä ravintolatilan suunnittelu on hyvin lapsiystävällinen leikkipaikkoineen ja leveine käytävineen. Hintataso hellii perheitä, sillä ravintola huomioi lapset, jotka syövät edullisemmin iän mukaan (3,95–7,95 €). Buffetin hinta vaihtelee kaupungin, kellonajan ja päivän mukaan (11,95–13,95 €), ja pelkän salaattipöydän saa pari euroa edullisemmin kuin koko buffetin. Ottaen huomioon Suomen hintatason on kyseessä todella hyvä hinta-laatusuhde.

Seuraavaksi Rax voisi keskittää uudistumisenergiansa viihtyvyyteen, vaikka sisustusta on ainakin lapsuuteni vuosista muutettu aiempaa modernimpaan suuntaan. Uskon, että ihmiset kaipaavat ruokailultaan muutakin kuin ähkyä. Mukavat penkit, kaunis valaistus ja mielenkiintoiset yksityiskohdat eivät kannusta vetelehtimään, vaan nauttimaan entistä enemmän seurasta ja ruoasta. Jokainen järkevä ihminen tajuaa, ettei buffetissa voi koko päivää istua.

Minkälaisia kokemuksia sinulla on Raxista? Käytkö buffet-ravintoloissa?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Pähkinätön ja maidoton Oreo-juustokakku ei kaipaa uunia tai liivatetta

Kookoskermasta ja maidottomasta tuorejuustosta tehtävä Oreo-juustokakku hellii pähkinäallergikkoja eikä vaadi pakastimessa säilyttämistä. Tälläkin kertaa resepti on ihan oikeasti helppo ja nopea!
veganoreocheesecakeOn olemassa jokin kirjoittamaton sääntö, että minun kuuluu kehittyä leipomisessa jatkuvasti virheitä tehden. En usko, että kukaan muu pystyy mokaamaan yhtä usein ja ääliömäisesti kuin minä kokeillessani uusia reseptejä. Ihan joka kerta.

Ideani oli jälleen mainio ja lopputuloskin herkullinen, mutta väliin mahtui muutama pieni mutka. Unohdin muuntaa inspiraatioreseptini käyttämääni suurempaan kakkuvuokaan sopivaksi, minkä vuoksi pohja jäi hieman rakoilevaksi ja kakku tarpeettoman matalaksi. Nämä virheet korjaantuvat lisäämällä keksien ja tuorejuuston määrää.

Pähkinätön ja maidoton Oreo-juustokakku

Kakun halkaisija 25 cm

Pohjaan 20 Oreo-keksiä eli puolitoista pakettia Oreoita | 3 rkl maidotonta margariinia (esim. Keiju tai Lidlin oma merkki) | 1 tlk eli 400 g kookoskermaa (esim. Vietcoco) | 10 rkl tomusokeria | 1–2 paketia eli reilut 300 g vegaanista tuorejuustoa | 1–2 pussia vegegeeliä tai ohjeen mukaan agar agaria | 1–2 tl piparminttuaromia | päälle murskattuja Oreoita oman maun mukaan, puoli paketillista riittää

Murskaa puolitoista pakettia Oreoita sileäksi muruksi, ja sekoita niiden joukkoon sulatettu margariini. Muovaile irtopohjavuokaan Oreo-pohja, ja anna pohjan jähmettyä jääkaapissa sen aikaa, että juustokakkumassa on valmis.

Sekoita noin 200 grammaa tuorejuustoa, 400 grammaa kookoskermaa ja 10 ruokalusikallista tomusokeria huolellisesti kulhossa tasaiseksi seokseksi, ja käytä tarvittaessa blenderiä tai sauvasekoitinta. Tarkista massan notkeus ja maku, ja lisää tuorejuustoa, jos seos tuntuu liian juoksevalta eikä tuorejuusto tunnu maistuvan liikaa läpi. Jos lisää loput tuorejuustosta seokseen, saa myös lisäkorkeutta kakulle.

Mausta seos piparminttuaromilla, ja tarkista sen jälkeen maku. Kiehauta vegaanisen liivatteen pakkauksen ohjeen mukaan vettä kattilassa ja lisää joukkoon vegegeeli tai agar agar. Yhdistä seos heti juustokakkumassaan, sillä sekä vegegeeli että agar agar jähmettyvät todella nopeasti. Sekoita huolellisesti, ja kaada massa sitten jähmettyneen kakkupohjan päälle. Koristele Oreoilla, ja anna koko kakun jähmettyä jääkaapissa yön yli.

Valitsin vähän vääränlaisen tuorejuuston kakkuun, sillä mielestäni käyttämäni Sheesen tuorejuusto maistui ja tuoksui  tässä tapauksessa haisi  kakkumassan läpi. Syy lienee se, että Sheesen maustamaton tuorejuusto on kaiketi tarkoitettu suolaiseen leivontaan. Oatlyn PåMackan on maultaan hyvin neutraali, mutten uskaltanut sitä ostaa, koska ajattelin sen kuuluvan ehdottomasti vain suolaisiin ruokiin tai levitteeksi leivän päälle. Suosittelen siis valitsemaan tuorejuuston huolella: mitä huomaamattomampi maku, sen parempi.

Piparminttuaromi antaa kakulle ihanan raikkaan sivumaun, muttei hallitse sen makumaailmaa. Jos haluaa eläytyä minttuteemaan enemmänkin, kannattaa ostaa vihreää elintarvikeväriä, sillä läpinäkyvä piparminttuaromi ei värjää kakkua. Jos valitsee huonon tuorejuuston niin kuin minä tietysti tein, piparminttuaromi peittää sen hallitsevaa makua hyvin.

Alkuperäisen reseptin mukaan erillistä hyydytysainetta ei tarvittaisi, mutta minä päätin varmuuden vuoksi laittaa vegaanista liivatetta eli vegegeeliä massan sekaan. Vegegeeli on tehty agar agarista ja johanneksenleipäpuujauheesta, ja yhtä hyvin sen tilalla voikin käyttää pelkkää agar agaria, joka kuulemma on vielä tehokkaampaa. Tässä kakussa ei kuitenkaan tarvita valtavaa hyytysmistehoa, joten agar agaria huomattavasti edullisempi vegegeeli riittää mainiosti. Kumpaakin löytää isommista marketeista; minä bongasin ne Prismasta.

Vaikka ohjeen kakku ei olekaan mikään varsinainen pakastinkakku, toisin kuin useimmat pähkinästä ja kookosöljystä valmistettavat leipomukset ovat, kannattaa sitä silti säilyttää kylmässä, sillä pitkään huoneenlämmössä ollessaan kakku alkaa muuttua velliksi. Väitän, ettei se kestä lämpöä samalla tavalla kuin perusjuustokakut.

Kakun tuorejuustomassa ei ole liian makea, vaan sopivalla tapalla hapan tuorejuuston ansiosta, ja siksi juustokakku saakin makeutensa pääosin Oreo-kekseistä. Talviaikaan kakku muuntuu helposti jouluteemaan sopivaksi, kun Oreot korvaa piparkakuilla. Sitä en tosin tiedä, minkälainen soppa syntyy, jos pohjankin korvaa piparilla. Suosittelen siis hurvittelemaan vain koristelun suhteen, ellei sitten ole itsevarma ja yleensä kaikessa onnistuva leipuri.

Jos haluaa tehdä pakastimessa säilytettävän, enemmän raakakakkua muistuttavan vegekakun, kannattaa tutustua pähkinäiseen Oreo-juustokakkureseptiini ja vadelma-cashewpähkinäkakun ohjeeseen.

Mitä maidotonta tuorejuustoa leivonnassa kannattaisi käyttää?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Suurpiirteisen ja yksinkertaisen leipurin marjapiirakka

Kun luvassa on kyläilyä tai ihan vain päätöntä syysfiilistelyä, voi esiin kaivaa mainion valmistaikinan ja pakastimen perälle unohtuneen marjapussin ja pyöräyttää alle puolessa tunnissa maailman yksinkertaisimman ja suurpiirteisimmän marjapiirakan.
DSC_0095

Luvattoman helppo marjapiirakka

Lidlin puff pastry -rulla | 600 g pakastemarjoja | sokeria oman maun mukaan | sopiva määrä perunajauhoja | kaurakermaa reunojen voiteluun

Anna pakastemarjojen sulaa huoneenlämmössä. Sekoita joukkoon sokeria haluttu määrä, ja lisää lopuksi perunajauho. Ohjeessa, jota tutkin, kerrottiin perunajauhon määräksi puoli desiä, mutta minun piirakkaan lurahti kyllä ainakin kaksinkertainen määrä sitä, sillä pelkäsin, ettei täyte hyydy uunissa. Järkevät kuulemma käyttäisivät hillosokeria, vaikka sitä ei mielestäni suositella uuniin laitettavaksi, mutta minähän en mikään leivontaguru olekaan.

Asettele puff pastry -rulla leivinpaperilla vuoratulle uunipellille, ja taittele taikinalevyn reunat sisäänpäin. Nypi reunat mataliksi seinämiksi, jottei marjatäyte pääse livahtamaan pellille. Kaada marjatäyte piirakan päälle, ja voitele reunat kaurakermalla. Paista piirakkaa noin 20 minuuttia 200 asteessa. Paistoaika on tietysti uunikohtainen, joten marjaherkkua kannattaa pitää silmällä. Ja ihme kyllä, perunajauholla kyllästetty marjamurska hyytyy erinomaisesti uunissa. (Näin jo etukäteen mielessäni aiheuttamani katastrofin, jossa joko marjapiirakka räjähtää uunin seinille tai täyte valuu pellille muuttaen koko piirakan epämääräiseksi punaiseksi liejuksi. Turhaan murehdin!)

Lidlistä saatava puff pastry -taikinarulla on muuten monestakin syystä erinomainen tuote. Ensinnäkin se maksaa vain euron, ja toisekseen jääkaapissa säilytettävä levy on sopivan suuri ja ohut jo valmiiksi, minkä ansiosta ei tarvitse kaulia ja liittää yhteen useita pieniä pakastelevyjä, jotka sitä paitsi pitäisi etukäteen sulattaa.

Olin ennen paljon nykyistä ehdottomampi ruoka-asioissa, ja koin jatkuvaa huonoa omatuntoa puolivalmisteiden tai einesten käytöstä, ja yksiselitteisesti tuomitsin oikeastaan kaikki kauppojen hyllyjen herkut. On tietysti edelleen selvää, että kannattaa syödä mahdollisimman puhdasta ruokaa ja tehdä sitä usein itse, mutta samaan aikaan voi olla ihan tyytyväinen tuotteisiin, jotka helpottavat arkea. En esimerkiksi koskaan saisi aikaiseksi tehdä itse voi- tai lehtitaikinaa tai suolaisen ruoan ikipakastesuosikkejani pelmeneitä.

Elämä on kaikin puolin helpompaa, kun hylkää ehdottomuuden niin ruokapöydässä kuin muutenkin elämässä.

Voiko marjapiirakkaa tehdä vielä tätäkin helpommin?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Hyvästit noutoruoalle – intialainen kikhernemakhani valmistuu edullisesti omassa keittiössä

Miltä kuulostaisi intialainen illallinen neljälle alle kympillä? Entä vartissa valmistuva yli 15 ainesosan kastike? Haiskahtaa pahasti kikhernemakhanilta.
kikhernemakhani-mediakkaMakhani on hindi-urdun sana, joka tarkoittaa ”voin kanssa”. Kuulutin itse kotona kovaan ääneen valmistavani masala-kastiketta, kunnes jaksoin tutkia reseptiä tarkemmin, jolloin huomasin, ettei masala todellakaan ole sama kuin makhani. Ja makhani taasen ei ole meille Suomen intialaisissa ravintoloissa ruokailleille vieras käsite. Makhani tunnetaan paremmin Butter chicken -muodossa menussa. Vegaanisena en ruokalajia ole ravintolassa nähnyt, mutta onneksi kotikeittiössä se valmistuu oikeasti nopeasti. Eikä se ole edes kovin voinen, vaikka rasvaista kookosmaitoa reseptiin kuuluukin.

Reseptissa mainittavaa Garam masala -mausteseosta ei tarvitse hakea Intiasta eikä edes etnisestä kaupasta saakka, sillä sitä saa monesta lähikaupasta ihan Santa Marian valmistamana. Olen itse asiassa erittäin innostunut ja viehättynyt Santa Marian Extra Fine Selection -maustesarjasta, joka todella vaikuttaa siltä, että maailmalla on matkattu. Garam masala -maustetta lisätään kikhernemakhaniin vain teelusikallinen, mutta sitä ei kannata jättää pois, sillä yhdessä yrttien ja vihannesten kanssa se tekee kotitekoisesta makhanista yllättävän aidontuntuisen intialaispöperön.

Aitoon intialaiseen keittiöön ei todennäköisesti kuulu oikominen, mutta minun ajoittain kiireistä arkeani se valitettavasti on osa. Enkä rehellisyyden nimissä jaksa rauhallisena sunnuntainakaan kököttää kyökissä – kun voi esimerkiksi maata sängyssä tai intoutua lenkille asti. Vaikka perusmakhanikastikkeessa ainesosia on yli 15, uskallan väittää, että resepti on helppo. Ei mittaamista ja soseuttamista kulinarismin lakipisteeksi ainakaan voi kutsua.

Helppo intialainen makhanikastike

4 annosta

400 g kikherneitä | 400 g tomaattimurskaa | 2 dl kookosmaitoa | 65 g babypinaattia | kourallinen silputtua korianteria | 2 rkl sitruunanmehua | pala inkivääriä silputtuna | kaksi  valkosipulinkynttä | yksi pieni punasipuli silputtuna | 1 tl paprikajauhetta | 2 tl chilijauhetta | 2 tl valkosipulijauhetta | 2 tl sipulijauhetta | 1 tl garam masala -mausteseosta | suolaa oman maun mukaan

Lisää kermaisuutta ja tulisuutta?

Cashewkerma

40 g cashewpähkinöitä | 1,25 dl vettä

Keitä cashewpähkinät pehmeiksi kattilassa. Tämä vie noin 30 minuuttia. Kaada pähkinät erilliseen kulhoon ja lisää vesi. Soseuta tasaiseksi sauvasekoittimella tai blenderissä.

Rawit-chilit

Rawit-chilit ovat oikeasti tulisia eikä niitä tarvita kovin montaa koko kastikkeeseen. Pikkuruiset chilit kannattaa saksia kastikkeeseen, ja sen jälkeen kannattaa vielä koko seos surauttaa kertaalleen tasaiseksi. Jos kaikki eivät nauti tulisesta ruoasta, kannattaa tietysti erottaa osa seoksesta toiseen kulhoon ja lisätä chiliä oman maun mukaan siihen.

Kaksi vaihetta: silppua ja soseuta

Kaada tomaattimurska suureen kulhoon, ja lorauta sitten sekaan kookosmaito. Hienonna sipulit ja inkivääri huolellisesti, silppua tuore korianteri ja pinaatti suurpiirteisesti ja lisää pilkotut ainekset tomaatti-kookosmaitoseokseen. Mittaa mukaan kuivat mausteet ja sitruunanmehu. Jos seos tuntuu liian paksulta, voi sitä ohentaa vedellä. Liian vetisen kastikkeen pelastaa se, että siihen lisää kikherneitä enemmän kuin ohjeessa on kerrottu.

Jos haluaa kastikkeesta tulisen, kannattaa rawit-chilit saksia tässä vaiheessa seokseen mukaan, jotta ne hienontuvat soseuttaessa kunnolla ja tekevät kastikkeesta tasaisen tulisen. Surauta seos siis tasaiseksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Tadaa! Pitkätöinen makhani on lähes valmis.

Huuhtele ja valuta kikherneet siivilässä kylmän veden alla. Kuumenna pieni määrä öljyä pannulla, lisää kikherneet ja anna niiden lämmetä hetki pannulla. Kaada sitten kastike pannulle ja kuumenna se. Jos haluaa seokseen lisäkermaisuutta, kannattaa cashewkerma lisätä vasta pannulla. Tällöin rakenteesta tulee täyteläisempi ja kuohkeampi.

Tarjoa kikhernemakhani keitettyjen perunoiden tai pannulla paistettujen viipalepottujen kera.

Kikherneet sopivat makhaniin valtavan hyvin, mutta kuten varsin lyhyellä nokkelalla päättelyllä on mahdollista todeta, voi ne tietysti korvata lihalla, mitä en tietenkään suosittele, mutta kuulemma monet pitävät kanasta intialaisessa ruoassa.

Jos haluaa vielä enemmän take away -intialaisen tuntua, voi aterian kylkeen ostaa naanleipää. Suojakaasuun pakatut lätyt kannattaa unohtaa ja ostaa ennemmin pakasteesta saatavia vegaanisia Vepura-merkkisiä naanleipiä, joita saa sekä maustamattomana että valkosipulinmakuisena. Pakasteleipästen koostumus on yllättävän lähellä yleensä jogurttipohjaista naania, vaikka Vepuran leivät ovat vegaanisia.

Vegaanisen kikhernemakhanin annoshinnaksi tulee reseptillä reilut kaksi euroa. Ainakin alle 2,50 eurolla pitäisi saada yksi annos. Jos kastikkeeseen lisää cashewpähkinöitä ja chilejä, tulee hinnaksi noin 2,60 euroa annosta kohden. Voittaa mennen tullen 14 euron noutopöperöt, vaikka ovat nekin ihania silloin tällöin. Kunpa silti olisi aina aikaa ja voimia kokata pitkällä kaavalla.

Ps. Tiedetään, että kikhernemakhani näyttää enemmän ruumiin eritteeltä kuin maailman makumatkalta, mutta minä uskallan väittää, että usein parhaimmat maut eivät ulkonäöllään pröystäile.

Alkuperäinen resepti on bongattu Vegaanikeittiö-lehdestä (5/2017), mutta olen muokannut sitä itse.

Viihdytkö pitkien reseptien äärellä keittiössä vai luotatko noutoruokaan?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Suklainen avokadomousse hurmaa luonnollisuudellaan

Elämässä on oltava sijaa herkuttelulle, mutta sen voi hoitaa ainakin silloin tällöin maltillisesti. Skeptistäkin maistelijaa pystyy juksaamaan helposti avokadopohjaisella suklaamoussella, joka ei ole suklaata tai maitotuotteita nähnytkään, ainoastaan ihanan luonnollisia ainesosia!
DSC_0176

Vegaaninen suklaa-avokadomousse

Kaksi annosta

Kaksi avokadoa | 4 rkl vaahterasiirappia | 4 rkl kookosmaitoa | 2 rkl kaakaojauhetta

Halkaise avokadot ja irroita kypsä hedelmäliha kuorista kulhoon. Mittaa mukaan vaahterasiirappi, kookosmaito ja kaakaojauhe. Sekoita hyvin ja soseuta sileäksi sauvasekoittimella. Kypsä avokado muuttuu tasaiseksi soseeksi eli vihreitä sattumia ei pitäisi jäädä seokseen lainkaan. Vaahterasiirapin voi halutessaan korvata hunajalla ja kookosmaitoa lisätä enemmän, jos seoksesta haluaa juoksevamman. Anna moussen jäähtyä ja jähmettyä jääkaapissa vähintään 30 minuuttia, mieluummin tunnin.

Oletko käyttänyt avokadoa makeiden herkkujen valmistamiseen?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Suklaakeksejä ei niin vain leivotakaan

Kun leivon, saan varautua siihen, että ensimmäinen yritys menee ihan varmasti pieleen. Niin kävi suklaakeksienkin kanssa, sillä sain oppia erehdyksen ansiosta, ettei keksitaikinaa todellakaan tehdä huiskimalla aineksia kulhoon mielivaltaisesti. Keksitaikinan teko on taidetta. Ainakin jauhoporopeukalolle.
DSC_0127Välillä tuntuu siltä, että makeat leivontaohjeet ovat täynnä minulle viritettyjä ansoja. Seuraan eniten kanadalaisia vegaanivloggaajia, joten mitat ohjeissa on merkitty aina kuppeina, jotka sitten muunnan deseiksi välillä kuuliaisesti nettimuunninta käyttäen tai sitten päässä laskien, jolloin lopputulos on usein sellainen kuin viimeksi: katastrofi.

Suklaakeksiresepti on äärimmäisen helppo muuntaa vegaaniseksi ja oikeasti yksinkertainen leipomus vähän pienemmällekin jauhopeukalolle. Keksit onnistuvat, jos ei tee niin kuin minä tein ensimmäisellä kerralla. Jos ohjeessa pyydetään käyttämään fariinisokeria, älä käytä ruokosokeria, sillä ne eivät ole sama asia. Älä sekoita kuivia aineita ensiksi ja lisää sitten sikin sokin voita ja kasvijuomaa. Enkä suosittele tekemään muuntolaskuja lennosta leipoessa, koska silloin on mahdollista, että esimerkiksi vehnäjauhoja livahtaa taikinaan vain kolmasosa siitä, mitä pitäisi.

Ehkä helpoimmat reseptit ovatkin niitä vaikeimpia, jos kuvittelee, ettei tarvitse keskittyä. Tai sitten vika on oikeasti ihan vain minussa ja taidoissani.

Vegaaniset suklaakeksit

noin 23 kpl

1,2 dl vegaanista margariinia (esim. Keiju)| 2,4 dl fariinisokeria | 0,6 dl kasvijuomaa (esim. kaura- tai mantelijuoma) | 3,6 dl vehnäjauhoja | 1 tl leivinjauhetta | 1 tl ruokasoodaa | 1 tl jotakin vaniljaista sokeria tai vanilja-aromia | ripaus suolaa | 1 dl vegaanisia tummasuklaahippuja (esim. Pirkka)

Sekoita huoneenlämpöinen voi ja fariinisokeri hyvin yhteen haarukalla tai vispilällä, sähkövatkainta ei tarvitse käyttää. Kun seos näyttää ilmavalta, lisää joukkoon kasvijuoma ja vanilja, ja sekoita tasaiseksi. Yhdistä loput kuivat aineet keskenään erillisessä kulhossa. Lisää kuivat aineet vähitellen märkään seokseen huolellisesti sekoittaen. Kaada joukkoon suklaahiput, kun taikinamassa näyttää tasaiselta, ja kääntele seosta vielä tasaisesti, jotta suklaahiput levittyvät. Muotoile taikinasta reilun ruokalusikallisen kokoisia kekoja pellille, ja jätä niiden väliin tarpeeksi tilaa. Perusuunipellille mahtuu noin yhdeksän keksiä.

Jos luistaa huolellisuudesta tai sekoittaa aineet väärässä järjestyksessä, tuloksena on, noh, sellaista ruskeaa liejua koko pellin leveydeltä. Kokeiltu on. Siksi on myös tärkeää, että taikinapallot malttaa asetella pellille tarpeeksi väljästi.

Paista keksejä noin 11 minuuttia 176-asteisessa uunissa keskitasolla. Keksien täytyy antaa jäähtyä pellillä, ennen kuin ne siirtää tarjoiluastiaan, sillä ne jäävät helposti kiinni pohjastaan.

Kauhistuttaako sinua leivonnaisten sokeri- ja rasvamäärä?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Kaikkea hyvää, Simit House

Puutarhakadun ja Näsilinnankadun kulmaan avatusta Simit Housesta puskee ulos huumaava leipomon tuoksu. Sisällä kahvilassa tunnelma on rauhallinen, vitriini täynnä pikkusuolaista ja makeita herkkuja, lounaslistalla kevyttä syötävää ja aamupala kuulemma aivan mieletön.
simithouse3simithouse1simithouse2simithouse5simithouse6simithouse4Lounastamme turkkilaisessa Simit Housessa torstaina aamupäivällä vähän sen jälkeen, kun aamiaisen tarjoilu on päättynyt. Myyjä kysyykin meiltä, haluammeko aamupalaa vai lounasta. Lounaalle olemme tulleet ja sillä linjalla pysymme, vaikka mielessäni kummittelevat somessa vilahdelleet herkulliset Simit Housen aamupalalautaset, joista saa sekä kasvis- että lihaversiota.

Ystäväni tilaa koko lounassetin, johon kuuluu alkupalakeitto, avokadosalaatti ja kahvi (9,5 €). Minä tilaan avokadosalaatin (8,9 €) erikseen, sillä päivän keitto sisältää lihaa. Tomaattinen lihakeitto on kuulemma hyvää ja johdattelee hyvin päivän makumaailmaan.

Avokadosalaatti ei ole käsittääkseni erityisen turkkilainen keksintö, mutta se on saatu hyvin sopimaan turkkilaisen ravintolan listalle. Ensinnäkin salaatin päälle asetellut avokadot ovat maailman herkullisimpia, täydellisen kypsiä. Tulee ihan mieleen ravintola Muusa vuonna 2017. Toiseksi salaatti sisältää mukavan monipuolisesti muita ainesosia, kuten vesimelonia, sitruunaa, punakaalia, pinaattia, tomaattia, kurkkua, porkkanaa, tuoreyrttejä ja turkkilaisia kasvispyöryköitä sekä seesaminsiemeniä ja balsamicotyylistä salaatinkastiketta. Ottaen huomioon salaatin alle yhdeksän euron hinnan voi todellakin todeta, että roposilleen saa vastinetta. Kuvissa oleva lautanen on muuten oikeasti syvä, joten salaatilla on kokoa.

Ainoa vika Simit Housen avokadosalaatissa on se, että tomaattipohjaisia, käsin muovailtuja ja tietysti paikan päällä tehtyjä kasvispyöryköitä on aivan liian vähän. Kaksi kappaletta jättää lähinnä tyhjän olon, ja salaatista saisikin helposti paljon ruokaisamman, jos tuorepyöryköitä olisi enemmän. Nyt lopputuloksena on ehkä vähän liian kevyt lounas.

Ravintolan nimessä näkyvä simit tarkoittaa turkkilaista seesamibaagelia. Ne eivät kokonaisina kuulu lounaaseen, mutta salaatin rinnalle saa leipälautasen, jossa on pieni pätkä paloiteltua baagelia. Ehkä hyvä niin, sillä kevyt salaatti muuttuisi äkkiä rasvapommiksi, sillä seesamibaageli on tuhtia, mutta oi voi, niin maukasta.

Lounaan jälkeen ostan kotiinviemisiksi kaksi simitiä (1,90 €/kpl) ja yhden peruna-börekin (3,50 €). Börek on lehtevään taikinaan tehty suolainen piiras, josta tarjolla on yleensä monia täyteversioita. Minä päädyn perunatäytteeseen, sillä muut sisältävät joko lihaa tai juustoa. Piiraan vegaanisuudesta en ole aivan varma, mutta lähtökohtaisesti se ei sisällä maitotuotteita. Ostaessani piiraan en vielä tiedä, että se on ihan hirvittävän täyttävä ja rasvainen, mutta nimenomaan siksi niin herkullinen. Linjojen vaalimiseksi taitaa olla parasta jäämättä börek-koukkuun. Voisin kuitenkin kuvitella hakevani Simit Housesta illanviettoon börekejä ja tarjoilla ne vähän pienempiin osiin paloiteltuina.

Palvelu ravintolassa on sujuvaa ja ystävällistä, ja tarjoilija jaksoi käynnillämme kertoa perinpohjaisesti leivästä, piirakoista ja pyöryköistä tietonsa meille. En myöskään pistäisi pahakseni, jos lista laajentuisi.

Toivon vilpittömästi, että ihmiset löytävät yhä paremmin Simit Houseen. Keskeisellä paikalla sijaitsevan ravintolan kotisivut ovat tyhjät ja Facebook voisi keskittyä paremmin menun esiin tuomiseen. Asiakkaan olisi helpompi lähestyä ravintolaa, jos lista ja sen eri vaihtoehdot olisivat selkeästi esillä. Esimerkiksi aamupalan saa myös kasvisversiona, mutta äkkiseltään ei käy ilmi, mitä se sisältää. Samoin olisi mukava lukea tarkasti etukäteen, mitä muut annokset sisältävät.

Simit Housessa on onneksi jo nyt yksinkertaisesti kaikkea hyvää ja toivon valtavan paljon kaikkea hyvää Simit Houselle. Aamupalalla nähdään!

Päivitetty 20.2.2019. Simit House sulki ovensa loppuvuodesta 2018.

Oletko ehtinyt käydä Simit Housessa?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Kasvissyöjä, tekeekö mieli lihaa? Syö seitanpihvejä!

En ole vuosiin syönyt lihaa eikä minun ole sitä tehnyt mielikään – päin vastoin. Se on jopa etonut enemmän kuin ikinä. Olen kuitenkin kaivannut pihvejä, joiden rakenne olisi jämäkkä ja suutuntuma miellyttävä. Vastaus löytyi YouTubesta: kikherne-seitanpihvien ohjeesta.
DSC_0088

Seitan-kikhernepihvit

120 g valutettuja kikherneitä | 4 dl vehnägluteenijauhoja | 1 rkl dijonsinappia | 100 g tomaattipyreetä | 1 dl kasvislientä | 4 rkl ravintohiivahiutaleita | 2 rkl soijakastiketta | 1 tl paprikajauhetta | 1 tl valkosipulijauhetta | 0,5 tl pippuria | ripaus suolaa

Mittaa kulhoon kaikki muut ainekset paitsi vehnägluteenijauhot. Sekoita tasaiseksi, ja aja sitten sileäksi sauvasekottimella tai tehosekottimessa. Vaivaa mukaan vehnägluteenijauhot. Taikinaa täytyy käsitellä jonkin aikaa, jotta jauhot sulautuvat seokseen täysin ja jotta taikinasta tulee tasaisen punaista, vähän kosteaa ja sitkeää. Ohjeesta tulee kahdeksan pientä pihviä tai kuusi isoa, mutta minä suosittelen jakamaan taikinan nimenomaan kahdeksaan osaan, sillä pihvit ovat todella täyttäviä.

Painele pihvit litteiksi. Sen voi suorittaa myös lihanuijalla, jos sellainen kodista löytyy. Minä tosin hoidin homman käsin. Kääri sitten pihvit kaksinkertaiseen folioon, ja kypsennä ne. Kypsennysmahdollisuuksia on kaksi: höyryttäminen ja uunissa paistaminen. Höyryttäminen kestää noin 20 minuuttia kattilan vesihauteessa, ja paistaminen vie uunissa 175 asteessa suurin piirtein 45 minuuttia. Jos pihvit höyryttää, kannattaa niitä vielä paistaa pannulla, jotta pinta muuttuu kauniin ruskeaksi. Uunissa tehtynä pannulla paistamista ei tarvitse tehdä.

Pihvien rakenne on todella lihamainen, sillä vehnägluteenijauhot tekevät taikinasta erittäin säikeisen. Maku sen sijaan ei muistuta lihaa – ja hyvä niin. Pihvien maku tulee pitkälti tomaattipyreestä ja suolaisista ravintohiivahiutaleista, ja ne ovat sopivan neutraaleja käytettäväksi lounaan osana. Minä olen tehnyt hampurilaisia, ja viimeksi pakkasin mukaan usean päivän eväät seitanpihveistä, uunijuureksista ja cashewmajoneesista, joka tehdään keitetyistä pähkinöistä, vedestä ja sitruunanmehusta. Uskoisin myös vegaanisen mac and cheese -kastikkeen sopivan seitanpihvien toveriksi lautaselle.

Mitkä ovat suosikkikasvispihvisi? Mitä teet, jos lihaa alkaa tehdä mieli?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Koko perheen rakettispagetti-vegepyörykkävuoka

En oikeastaan pidä lainkaan siitä, että asioita markkinoidaan korostamalla koko perheen tarpeita, sillä yleensä ylisanojen takaa paljastuu vain tarpeetonta hehkutusta. Koska kuitenkin osalla lukijoistani on lapsia ja koska levitän mielelläni kasvisruoan ilosanomaa myös perheen pienimmille, jaan arkiruokareseptin, josta arvelen lasten pitävän ja jota suostuvat myös vanhemmat syömään. Tätä nimittäin pystyy vetelemään töissä monta päivää peräkkäin ilman irvistelyä!
DSC_0222Soijapyörykät ovat vuokaruoan salainen ainesosa. Useimmat kasvispyörykät ovat rakenteeltaan pehmeitä ja hajoavat pieneksi muruksi joutuessaan kosketuksiin kastikkeen kanssa. Anamman vegaaniset soijapyörykät (n. 5 €) ovat kuitenkin kiinteitä, sopivan suolaisia ja muistuttavat hämmentävällä tavalla eineslihapyörykkää, mutta ne eivät silti herätä ikäviä mielikuvia tai makumuistoja. Luulen, että näillä pyöryköillä voi myös juksata lasta sujuvasti. Tuskinpa itse olisin erottanut näitä lihapullista lapsena.

Vähemmän varjeltu vuokaruoan salaisuus on rakettispagetti. Olin muistaakseni alakoulussa, kun rakettispagetti tuli kunnolla markkinoille. Kuinka se piristikään arkiruokailua! Pienestä saa jännitystä elämään lapsena. Tässä reseptissä rakettispagetti toimii hyvin siksi, että sen koostumus on miellyttävän pehmeä ja sen ansiosta laatikkoruoka tuntuu kevyemmältä kuin paksujen makaronien kanssa tarjoiltuna.

Tiedätkö muuten, mistä huomaa olevansa aikuinen? Siitä, että rakettispagetin ostaminen tuntuu hassuttelulta.

Vegaaninen rakettispagettivuoka kasvispyöryköillä

7 annosta

350 g rakettispagettia | 300 g kasvispyöryköitä (esim. Anamma Vegobullar) | 2 dl kaurakermaa | 500 g tomaattimurskaa | n. 200 g tomaattia (esim. kuoritut tomaatit tölkissä) | 100 g pakastepinaattia | 2 rkl soijakastiketta | mausteita (esim. suolaa, yrttimaustetta, sipulijauhetta ja valkosipulijauhetta) | päälle ravintohiivahiutaleita

Keitä rakettispagetit melkein kypsiksi, ja valuta ne. Sekoita pannulla tomaattimurska, pakastepinaatti, tomaatit, mausteet, soijakastike ja kaurakerma tasaiseksi seokseksi, ja lisää joukkoon kasvispyörykät. Kuumenna seosta sen verran, että pinaatti ja pyörykät sulavat. Yhdistä sitten kastike ja rakettispagetti öljytyssä vuoassa, ja koristele ravintohiivahiutaleilla. Paista noin 15 minuuttia 225-asteisessa uunissa keskitasolla. Ei kuulosta kovin vaikealta, vai mitä?

Saako lasta ruokahuijata?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vegaaninen Oreo-juustokakku syntyy pähkinöistä ja viihtyy pakkasessa

Mistä on hyvät vegekakut tehty? Cashewpähkinöistä, vaahterasiirapista ja kookoskermasta. Tilkasta sitruunanmehua, lorauksesta kookosöljyä. Suuresta suosiosta nauttivista Oreo-kekseistä ja yhdysvaltalaisista kuppimitoista, joita saa tuskalla muuttaa deseiksi.
DSC_0073DSC_0072DSC_0069

Vegaaninen cashewpähkinä-Oreo-juustokakku

Halkaisija 25 cm

17 Oreo-keksiä | 3,5 dl cashewpähkinöitä | 1,2 dl kookoskermaa | 1 dl vaahterasiirappia | 3 rkl sitruunanmehua | 0,8 dl kookosöljyä

Murustele 15 Oreo-keksiä rouheeksi ja lisää joukkoon kaksi ruokalusikallista juoksevaa kookosöljyä. Minä sulatan kookosöljyn huoneenlämpöiseksi pitämällä sitä yksinkertaisesti huoneenlämmössä useita tunteja. Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla, ja taputtele Oreo-kookosöljymassasta keksipohja. Anna sen kovettua pakastimessa sen aikaa, että täytemassa on valmista.

Keitä cashewpähkinät pehmeiksi. Tähän menee noin 45 minuuttia. Jos haluaa päästä edes askeleen lähemmäksi raakaleivontaa, voi pähkinöitä liottaa yön yli keittämisen sijaan. Pähkinöiden kiehuessa mittaa kulhoon loput kookosöljystä, sitruunanmehu, kookoskerma ja vaahterasiirappi. Kannattaa olla erityisen tarkka, jos on pitänyt vaahterasiirappia jääkaapissa, sillä se kovettaa välittömästi kookosöljyn – kokeiltu on. Suosittelen siis huolehtimaan siitä, että vaahterasiirappi on myös huoneenlämpöistä. Kaada seoksen joukkoon keitetyt pähkinät ja soseuta massa tasaiseksi.

Kaada täyteseos jähmettyneen pohjan päälle ja koristele kakku kahdella murustetulla Oreo-keksillä. Luomusta kannattaa säilyttää pakkasessa, ja sulattaa siitä paloja sen mukaan, miten herkutteluhetkiä tarvitsee. Kakkua ei kuitenkaan koskaan saa sulattaa mikrossa, sillä se sulaa siellä sekunneissa liejuksi. Jos kakun haluaa nauttia mahdollisimman pian valmistuksen jälkeen, kannattaa varautua ainakin muutaman tunnin pakastusaikaan.

Kaloreita tässä kakussa on niin järkyttävän paljon, ettei niitä kannata edes laskea, mutta onneksi näin tuhtia herkkua ei pysty nauttimaan niin paljoa, että sillä saisi minkäänlaista vahinkoa aikaiseksi. Sitä paitsi on tämä paljon parempi vaihtoehto monelle muulle paakkelsille.

Aiotko kokeilla?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa