Aurinkopasta kokoaa lautaselle kaapin perusraaka-aineet

Sanotaan, että yksinkertainen on kaunista, mutta on se yleensä myös herkullista. Ainakin, jos keksii paahtaa ja paistaa tylsät raaka-aineet.
DSC_0099 (2)DSC_0094 (2)DSC_0102 (2)

Aurinkopasta kahdelle

Yksi rasia miniluumutomaatteja | kolme salottisipulia | viisi valkosipulinkynttä | loraus oliiviöljyä | ripaus suolaa | rouhittua mustapippuria | pastaa

Viipaloi aivan ensimmäiseksi tomaatit, ja kaada ne kulhoon. Lorauta sekaan oliiviöljyä, rouhittua mustapippuria ja suolaa. Paahda tomaatit kuiviksi uunissa noin 250 asteessa. Astelukua kannattaa säätää alemmaksi, kun tomaattien kuoret alkavat tummua. Alempi paistoaste varmistaa sen, että tomaatit kuivuvat sopivasti. Ota tomaatit pois uunista, kun ne ovat selvästi kutistuneet ja saaneet väriä.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan samalla, kun tomaatit paahtuvat. Valmista sipulit pastan kiehuessa. Se on nimittäin yhtä helppoa kuin pastan keittäminen. Viipaloi valkosipulit, ja kuullota ne salottisipuleiden kanssa pannulla. Ohjeessa ei muuten turhaan puhuta salottisipuleista, sillä fiinit sipulit tuovat erityistä makua ja makeutta pastaan.

Kokoa keitetystä pastasta, sipuleista ja paahdetuista tomaateista ihanan yksinkertainen lounas.

Tätä kirjoittaessani mietin paljon sitä, että pitäisikö mainita myös se, että varmasti ohjeeseen voi lisätä lihaa. En ole syönyt sitä vuosiin, mutta voin kuvitella, että esimerkiksi merenelävät saattaisivat sopia. Huvittavaa, sillä niitä en ole itse asiassa syönyt ikinä! Suosittelen kuitenkin kaikkia kokeilemaan näin yksinkertaista pastaa ihan kasvisversiona, edes alkupalaksi. Kai ajatukseni on antaa ideoita ruokavalioon katsomatta, vaikka omasta vakaumuksesta onkin syytä pitää kiinni.

Todellinen nautiskelijavegaani suurustaa pastaan mukaan kasvimaidosta kermaisen kastikkeen oluthiivahiutaleilla ryyditettynä. Se jäi minulta testaamatta, sillä mökkiolosuhteet eivät inspiroinet tätä suurempaan kokkailuun.

Mikä on vegamakkaroiden ja grillikasvisten lisäksi helpoin mökkiruoka? Ideat ovat tervetulleita!

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Makumuistoja menneisyydestä

Kun viime sunnuntaina kömmin hikisenä vanhasta huoneestani aamupalalle, pöydällä odottivat viikonlopun mökkireissun hampurilaisjämät. Laitoin valmissämpylän väliin salaattia, purjosipulia ja ketsuppia. Ja ihan yhtäkkiä, kaikki vanhat ruokamuistot tulvivat mieleeni. Pitkä matka, jonka olen kulkenut umpinirsosta ruokarakastajaksi. Sellaista minun elämäni nimittäin ennen oli: ketsuppia, vähän salaattia ja luokatonta leipää.
DSC_0431DSC_0161DSC_0400Varhaislapsuuteni maistui peruna-kananmunapaistokselta ja Mäkkärin hampurilaisilta. Söin varmasti paljon muutakin ruokaympyrän orjana valintoja tekevän äitini ansiosta, mutta minä muistan vain maitoon sekoitetun, murskatun perunan, pilkotut kananmunat ja Happy Mealin. Kouluajoilta mieleeni ovat jääneet lähinnä jauheliharuoat. Minähän olin nirso. En pitänyt mistään, paitsi jauhelihapihveistä, makaronilaatikosta, lihapullista ja jauhelihakastikkeesta. Pahempaa oli luvassa, kun liha alkoi ällöttää. Sitä ennen nautiskelin koulun ruokalassa ummehtuneista, rasvaa tirisevistä jauhelihapihveistä ja eineslihapullista. Ne olivat parasta, mitä tiesin.

Yläkouluikäisenä söin lähinnä nokareen salaattia ja riisiä koulupäivän aikana silloin, kun ruokalistan appeet eivät miellyttäneet makuhermojani. Olin silloin jopa niin nirso, etten pitänyt oikein mistään roskaksi kutsutusta ruoastakaan. Paitsi edelleen niistä juustottomista euron hampurilaisista. Kebabiakin maistoin ensimmäisen kerran 15-vuotiaana. Kaivoin täytteet pitakebabista pihalle ja söin vain kostuneen leivän.  Lukiossa ruokailutilanne muuttui yhä pahemmaksi, ja söin vielä vähemmän riisiä ja salaattia, mikä tiesi valtavaa tankkausta kotona. Ei ihme, että päädyin flunssakierteeseen.

Yliopistoaikoina olin jo päätynyt kasvissyönnin pariin, joten söin usein kampusalueella. Soijabolognese, kasviscannelonit ja vegaanihampurilaiset ovat jääneet parhaiten mieleeni. Kuinka halvalla laadukasta ruokaa voikaan saada! Surullisinta on ehkä se, että samantasoista ruokaa myydään noin kympillä lounasravintoloissa. Kaiken lisäksi minulle tulee hirvittävän vanha ja epäonnistunut olo, kun puhun yliopistoajoista menneenä ajanjaksona. Mennyttä se onkin. Minä olen jo valmistunut, enkä tule enää ikinä syömään 2 euroa ja 60 senttiä maksavaa lounasta. Kirjoitan opiskelijabudjetista tarkemmin myöhemmin, sillä osasin tuhlata rahani melko tehokkaasti myös ravintoloissa syömiseen. Tai ei se ihan tuhlausta ollut, sillä elin vähän erilaisen opiskeluajan, kai.

Opiskeluaikanani tekemilläni Aasian-reissuilla jouduin kohtaamaan sen tosiasian, että omista vakaumuksista on pakko joustaa, jos mielii pysyä hengissä. Ei kuulosta luksuslomalta, mutta sellaisia ne olivat. Kasvissyöjänä, saati vegaanina, ei voi kaikkea vaatia paikassa, jossa ei ole minkäänlaista yhteistä kieltä. En tiedä, kuinka paljon söin luusta tehtyä soppalientä, enkä millään pysty laskemaan syömieni kananmunien määrää. Mutta ne oli pakko syödä. Nämä ruokamuistot vaikuttivat kuitenkin pysyvästi ajatusmaailmaani, ja kun seuraavan kerran istahdan Finnairin kyytiin ja saavun perille, joudun todella pohtimaan, kuinka paljon olen valmis joustamaan. Se on nimittäin päivä päivältä vaikeampaa ruoka-asioissa.

Työelämässä minun kesti tottua siihen, että omat eväät kannattaa ottaa mukaan. Nyt olen kuitenkin alkanut luisua hyväksi ja edulliseksi havaitusta tavasta. On niin helppoa hakea mitä tahansa kauppakeskuksesta, joka tarjoaa kaikkea mahdollista. En kuitenkaan aio potea huonoa omatuntoa. Ruoka on nimittäin valmistettu nautittavaksi, ja siitä on syytä iloita täysin siemauksin, jos rahapussi ja keho antavat periksi.

Minun elämäni maistuu juuri nyt valkosipulijauheella maustetulta soijarouheelta, kuivalta valkoviiniltä ja avokadopatongilta, joka on viimeistelty paahdetuilla cashewpähkinöillä.

Miltä sinun elämäsi maistui? Entä miltä se maistuu nykyään?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Kermainen kikhernekastike viimeistelee juhlavan pastan

Yleensä kaikista herkullisimmat reseptit löytyvät sattumalta ja näyttävät valmiina annoksina epäilyttäviltä. Vegaanisessa kikhernepastakastikkeessa yhdistyvät sekä kasviproteiinit että kermainen, jopa ylellinen maku.
DSC_0069 (2)DSC_0070DSC_0071

Kermainen kikhernekastike pastalle

3–4 annosta

1 tlk kikherneitä (n. 230 g) | aurinkokuivattuja tomaattisuikaleita n. kolmasosapurkillinen | 2 rkl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä | 1–2 dl kaurakermaa | puolikkaan sitruunan mehu | kaksi valkosipulinkynttä | ripaus suolaa | tuoretta korianteria tai persiljaa oman maun mukaan | loraus vettä tarvittaessa kastikkeen ohentamiseen

Pastakastike syntyy nopeasti yhdessä kulhossa. Huuhtele kikherneet, ja siirrä ne astiaan, jossa voi käyttää sauvasekoitinta. Kaada joukkoon kaurakerma, puristettu sitruunanmehu ja aurinkokuivattujen tomaattien öljy. Mittaa joukkoon suola ja aurinkokuivatut tomaattisuikaleet. Silppua valkosipuli ja tuoreyrtti, ja lisää ne seokseen. Surauta tasaiseksi massaksi. Makua voi säädellä aurinkokuivatun tomaatin määrällä, ja kastikkeen rakenteeseen vaihtelevuutta saa kaurakermalla. Desi riittää, mutta kaksikin desiä sitä voi lorauttaa mukaan.

Kastikkeesta tulee todella valkosipulinen, joten herkkusoosia ei kannata nauttia ennen tärkeää tapaamista. Juhlavieraille suosittelen varaamaan kurkkupastillit aterian kyytipojaksi.

Resepti on poimittu Jodelin vegaaniryhmästä. Inspiraation lähde pysyy siis nimettömänä.

Mikä on sinun suosikkipastakastikkeesi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Tratto lähettää haalistuneen postikortin Italiasta mutta hurmaa punajuurillaan

Ratinan Tratto tarjoaa rauhallisen pakopaikan shoppailukeitaasta, muttei kuljeta ruokailijaa nirvanaan tai edes Italiaan.
DSC_0104DSC_0098DSC_0100DSC_0099DSC_0102Kauppakeskus Ratinaan avatussa Tratossa on ihanan rauhallinen tunnelma perjantai-iltapäivänä. Ruokailemassa on vain kaksi seuruetta, joten tarjoilija ehtii tulla meitä vastaan heti, kun ylitämme Traton kynnyksen. Saamme valita itse pöydän, ja päädymme istumaan lähelle sisäänkäyntiä. Vaikka puoliksi seinätön Tratto sijaitsee ostoskeskuksen ravintolamaailmassa, ei melu näytävä yltävän pöytäämme. Täällä voisi syödä ja keskustella huoletta vilkkaampanakin aikana.

Odotukseni Trattoa kohtaan ovat ristiriitaiset. Olen ehdottanut ravintolaa seuralaiselleni tapaamispaikaksi, sillä Traton menussa on vegaaninen antipasto-alkupala ja salaatti. Lisäksi ainakin risotto käy maitotuotteita käyttävälle kasvissyöjälle, ja omavalintaiseen pizzaan riittää kasvistäytteitä, mutta siihen ei ole ainakaan menun perusteella saatavilla vegaanista juustoa. Minulle suotuisasta menusta huolimatta ravintolan konsepti epäilyttää. Listalla on salattia, risottoa, pastaa ja pizzaa, eikä siitä aivan selviä, mikä tekee Tratosta italialaisen. Mainittuja ruokalajeja kun voi tehdä sekä niin sanotusti ihan tavallisesti että aidosti italialaisittain. En siis tiedä, odotanko Pizzeria Lucan tyylistä omistautumista vai tyypillistä ketjuravintolan näkemystä italialaisesta ruoasta – eli sitä, että ravintola on italialainen, jos listalla on pizzaa ja pastaa, joiden juuret ovat italiassa.

Emme ole saapuneet illallistamaan pitkän kaavan mukaan, joten jätän väliin herkulliselta kuulostavan antipaston, jossa olisi kasviksia, oliiveja, sipulia ja artisokansydämiä. Päädyn tilaamaan Veganiksi nimetyn vegaanisen punajuurisalaatin (13,00 €), jossa on nimikkojuureksen lisäksi versosalaattia, tahinikastiketta ja hasselpähkinää. Seuralaiseni valinta kestää kauemmin. Menua selatessa silmiini pistää ilmoitus, jossa todetaan suurin piirtein niin, että listan annokset saattavat sisältää myös muita ainesosia kuin mitä kuvauksessa mainitaan. Sepä mielenkiintoista. Aikana, jolloin erityisruokavaliot ja allergiat huomioidaan ja ansaitsevat tulla kuulluiksi, on erikoista kuitata annosselostukset tuollaisella huomiolla. Kaikkiruokainen seuralaiseni valitsee lopulta kauden kasviksista kootun kasvisrisoton Alle Verduren (14,00 €), jota tarjoilija suosittelee. Myöhemmin selviää, että kauden kasvis on parsa.

Vellirisottoa punajuuriparatiisissa

Palvelu on Tratossa ripeää ja ystävällistä. Pidän siitä, että asiat soljuvat ilman säätämistä. Ravintolassa voi myös ilmeisesti luottaa siihen, että tilaus menee varmuudella oikein, sillä tarjoilija kirjaa tilauksemme mini-iPadiin. Se ei aivan ole italialaismamman keittiötyyliä, mutta ainakin se sopii nykyaikaan ja lisää luottamusta. Tilaamme lasit pinot grigiota, jonka lausun onnellisesti väärin ja tarjoilija korjaa minut. Nolottaa, ja alan pohtia, miten tarjoilijan kuuluisi tilanteessa toimia. Huomionarvoista Traton viinilistassa on muuten se, että saatavilla olevien viinien nimet ja hinnat roikkuvat pullonkaulaan ripustetussa muistilappuviuhkassa, jota on vaikea tunnistaa minkäänlaiseksi menuksi.

Salaatti ja risotto saapuvat pöytään melko nopeasti, muttei sentään niin pikaisesti, että epäilykset tuoreudesta heräisivät – ei missään nimessä. Salaattini tarjoillaan matalareunaiselta keittolautaselta ja ensi näkemältä se näyttää pieneltä ja tylsältä. Käy kuitenkin nopeasti ilmi, että salaatti ei todellakaan ole pieni, vaan raikas ja täyttävä. Punajuurisalaatti sisältää kelta-, raita- ja punajuuria, ja en varmasti ole koko elämässäni syönyt niin paljon punajuurta kuin nyt. Kaikki lajikkeet muistuttavat maultaan toisiaan, mutta persoonallisin niistä on raitajuuri, jota voisin ostaa kotiinkin. Versosalaatti on maukasta ja hasselpähkinää on myös runsaasti, eikä vain nimeksi niin kuin yleensä on tapana. Pähkinää on jopa niin paljon, etten jaksa syödä kaikkea, mikä johtuu myös pähkinöiden runsaasti suolatusta marinadista. Hämmentävintä on kuitenkin se, etten erota salaatista tahinikastiketta, mutta arvelen, että tahinin ansiosta salaatti on kosteaa, kiiltävää ja aavistuksen tahmaista. Tai sitten tässäkin ruokalajissa on mainitsemattomia salaisia ainesosia.

Seuralaiseni kasvisrisotto sisältää parsaa. Siis parsan. Risottoon on pilkottu arviolta yksi parsa, joten kasvisrisotoksi en itse sitä kehtaisi kutsua. Lisäksi risotto muistuttaa enemminkin riisipuuroa kuin risottoa. Epäselväksi jää, kuuluuko aidon italialaisen risoton muistuttaa tahmeaa velliä. Kohteliaisuudesta emme jää tivaamaan asiaa ja pilkkaamaan puoliksi syötyä annosta, vaikka olisi tietysti pitänyt. Ravintola ansaitsee aidon palautteen ja parantamismahdollisuuden ja vastaavasti meidän pitäisi oppia tuntemaan risottotyylit. Ehkä vika oli ravintolan, ehkä siinä, ettei risoton valmistustyyli tehnyt vaikutusta ruokailijaan tällä kertaa. Se tosin on selvää, ettei risottoa voida mainostaa kauden kasviksilla, jos seassa on muutama pala parsaa. Jo monikkomuoto velvoittaa enempään kuin yhteen.

Terveisiä vale-Italiasta

Tampereella on hirvittävä määrä Italiasta vaikutteita saaneita tai maan ruokakulttuuria kumartavia ravintoloita, esimerkiksi Piemonte, Trattoria, Puisto, Napoli ja Pizzeria Luca. Kaikkia pizzerioita en edes ala luetella, sillä niiden alkuperä lienee selvä. En myöskään millään voi muistaa tai tietää kaikkia kotikaupunkini italialaistyylisiä ravintoloita, joten käytän apuna hakukonetta. Päädyn siksi TripAdvisoriin, joka on listannut 10 parasta italialaisravintolaa Tampereella. Ja kukapa olisi uskonut, että listalla on myös Raholan Kioski! Jotenkin tuntuu siltä, ettei aito italialainen kulinarismi asu Raholassa.

Tästä päästäänkin siihen, että vähän kaikkea myydään Italian ulkopuolella italialaisena. Siksi luotto ravintoloiden italialaisuuteen on heikko. Enää Italia-leimaa ei pitäisi saada millä tahansa pizzaa muistuttavalla lätyllä. Italiaa vaivaakin vähän sama kuin aasialaisravintoloita, etenkin kiinalaisia. Jos on koskaan käynyt Kiinassa, tietää, ettei eurooppalaiset kiinalaista ruokaa tarjoilevat ravintolat ole aidon Kiina-ruoan sukulaisia millään mittapuulla.

Kuluttaja yleensä saa sitä, mitä tilaa. Pidämme pastasta, pizzasta ja risotosta. Siksi niitä tarjoilevia ravintoloita avataan. Tratossa ei ole mitään vikaa, mutta ravintola toteuttaa konseptia, jota jo niin monet ovat käyttäneet. Sisustus on ihanan raikas ja yksityiskohtainen, ja positiivista on myös se, että akustiikka näyttää pelaavan. Voisin hyvin kuvitella, että isotkin seurueet viihtyvät, ja toisaalta Trattoon on myös helppo poiketa ostosten lomassa, kun kaipaa burgeria hienompaa ruokaa. Uskon, että kiireinen ihminen saa kaivatun rauhoittumishetken ravintolassa, vaikka lentolippua Italiaan ei Tratosta saakaan.

Oletko käynyt Tratossa? Mitä mieltä olet muuten italialaisesta ravintolakulttuurista Suomessa?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Munaton maito pelastaa vegaaniset makaroniruoat

Oletko aina haaveillut kiinteästä makaronilaatikosta, mutta luullut, ettei se ole mahdollista ilman munaa? Huoli pois, erityisesti leivonnassa käytettävä psyllium muuttaa kasvikermaseoksen munamaidon veroiseksi makaroniruoan yhdistäjäksi.DSC_0091.JPGEpätoivo kesken evässession, mielessä makaronilaatikko, joka ei hajoaisi vuokaan ensimmäisen kauhallisen jälkeen. En rehellisyyden nimissä ole todellakaan kokenut psylliumin käyttäjä, mutta koska sitä jostakin kumman syystä löytyi kuiva-ainekaapistani, lorautin sitä kaurajuoma-kaurakermaseoksen sekaan. Sillä ajatuksella, että ei kai lisäkuituun kuolla voi. Psylliumhan on siis ratamokasvien kuivatusta siemenkuoresta saatava kuitulisä, jota usein käytetään gluteenittomassa leivonnassa tuomaan sitkoa. Toivoin, että se toisi kiinteyttä mihin tahansa! Ja kyllä, ainakin kauravalmisteeseen sekoitettuna se onnistui luomaan vegaaniseen makaronilaatikkoon rakenteen, josta tavallisessa makaronilaatikossa on munamaitoa kiittäminen.

Munaton maito

Yhteen vuoalliseen makaroniruokaa

2 dl kaurakermaa | 1 dl kaurajuomaa | 2 rkl ravintohiivahiutaleita | 2 rkl psylliumkuitua | 1 tl suolaa | 0,5 tl pippuria | 0,5 tl kuivattua oreganoa

Mittaa kulhoon kaurakerma, ja lisää sitten joukkoon kaurajuoma. Sekoita kauravalmisteet yhteen vispilällä. Mausta seos suolalla, kuivatuilla yrteillä, pippurilla ja ravintohiivahiutaleilla, joiden pitäisi muuten tuoda vuokaan juustoista makua, mutta sitä en ole vieläkään onnistunut tavoittamaan.

Kun mausteet on sekoitettu seokseen, lisää joukkoon psyllium ja vispaa seosta vispilällä voimakkaasti. Mitään mullistavaa seoksen rakenteelle ei tapahdu kuohumista ja kuplia lukuun ottamatta. Anna munattoman maidon tekeytyä ainakin 10 minuuttia, ja kaada se sitten makaronivuokaan. Munaton maito kannattaa sekoittaa makaronien joukkoon hyvin, eli pelkkä pinnalle kaataminen ja pohjalle valumisen harras toivominen ei riitä.

Vielä ehtii tehdä viikonloppuun asti riittävän makaronilaatikon!

Millä korvaat munamaidon vuokaruoissa?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Raakaa juhannusta! Pöytään vadelmainen raakakakku

Jos ei sataisi kaatamalla, juhannus olisi raikas, luonnonantimien kuorruttama juhla. Sellainen, johon vadelmainen raakakakkukin sopisi. Jos niin sanotusti terveellisempää herkkua ei halua tuhlata keskikesän ylistämiseen, sen voi tarjoilla milloin tahansa. Kyllä vain, melkoinen saavutus reseptiltä!
DSC_0066Kerrotaanpa ensiksi yksi kakkuun hyvin väljästi liittyvä paljastus, vaikka kaikkien sääntöjen mukaan olisi vain parempi mennä asiaan. Minä luen Seiskaa. En sentään tilaa, mutta olen työpaikallani ensimmäisenä kärkkymässä torstaipostin saapumista. Miten lehtimieltymykseni liittyy kakkuun? Siten, että kuvassa olevan ihanan ja suussa sulavan raakakakun resepti on Seiska-lehdestä! Yhdysvaltoihin muuttaneen, kruunustaan luopuneen Miss Suomen Pia Lambergin (ent. Pakarinen) keittiötaidonnäytteen mukaelma. Sääli, sillä näin hyvän kakun voisi esitellä paljon kiiltäväpintaisemmassakin lehdessä kuin Suomen juoruraamatussa.

Vadelmainen cashewraakakakku

Noin 20 pientä palaa

Pohja

7 kpl kivettömiä taateleita | 1,5 dl manteleita | 1 tl suolaa

Keskikerros

1,5 dl cashewpähkinöitä | 0,75 dl juoksevaa kookosöljyä | 0,5 dl hunajaa tai agavesiirappia | 1 tl vanilliinisokeria | 1 tl ruokosokeria tai sokereiden tilalle 1 tl vaniljauutetta

Päällinen

1,5 dl cashewpähkinöitä | 0,75 dl juoksevaa kookosöljyä | 0,5 dl hunajaa tai agavesiirappia | 1 tl vanilliinisokeria | 1 tl ruokosokeria tai sokereiden tilalle 1 tl vaniljauutetta | 3 dl vadelmia

Kaikki kerrokset soseutetaan tasaiseksi massaksi ja painellaan piirakkavuokaan.

Reseptillä valmistuu raakakakku, jos ei ole yhtä laiska kuin minä ja keitä manteleita ja pähkinöitä pehmeiksi ja vaihda vaniljauutetta sokereihin. Vegaaninen herkusta tulee, jos hunajan vaihtaa agavesiirappiin. Minä käytin omaan luomukseeni kotimaista luomuhunajaa siksi, että sitä sattui olemaan kaapissa.

Kakkua muotoillessa kannattaa suosia neliömuotoa, sillä leivos on niin tuhtia tavaraa, että harva jaksaa syödä sitä ison kakkupalan verran ainakaan yhdellä kertaa. Pieniksi neliöiksi leikattuna kakusta saa päivää piristäviä ja nälkää siirtäviä suupaloja. Kakku säilytetään pakkasessa, ja sen pitää antaa jähmettyä yön yli. Sulaminen kestää tunnista kahteen.

Jopa makeita herkkuja vihaava kotihiireni pettyi pahemman kerran, kun huomasi syöneensä viimeisen ja ainoan hänelle säästetyn palan. Toisen pettymyksen koki sauvasekoittimeni, jolle pohjan taatelit olivat liikaa. Jäljelle jäi vain palaneen haju. Suosittelen siis raakaleivontaan tehokasta monitoimikonetta, jos ei omista erittäin laadukasta sauvasekoitinta.

Oletko kokeillut raakaleivontaa? Mitä mieltä vegaanina olet hunajasta?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Viikonloppujuomaksi maidoton mangolassi

Intiasta kotoisin olevan mangolassin voi valmistaa maidottomana eli tässä tapauksessa myös vegaanisena kätevästi, sillä kauppojen hyllyjen vakiotuotteisiin kuuluvat onneksi nykyään kasviperäiset juomat ja hapatetut tuotteet.
DSC_0001 (4).JPGMaidottomuutta voisi kai kutsua jonkinlaiseksi trendiksi kuin myös veganismia. Jos veganismi ahdistaa ajatuksena, ympäristölle suuri palvelus on jo se, että karsii maitotuotteet pois ruokavaliosta.

En muuten ymmärrä, minkä takia useat laktoosi-intolerantikot valitsevat laktoosittomat tuotteet kokonaan kasvipohjaisten sijaan. Jos vatsa ei kestä maitotuotteita, olisi aika siirtyä niistä kokonaan pois. Ensimmäinen askel voi olla esimerkiksi mangolassi, joka eläinperäisistä tuotteista koottuna on melkoinen rasitus vatsalle.

Maidoton mangolassi

Yksi iso juoma tai kaksi pientä

2,5 dl maustamatonta kasvijogurttia, esim. Alpron maustamaton | 1 dl mangososetta, esim. Bonne | 0,5 dl kasvijuomaa, esim. Pirkan kaurajuoma | 1 tl ruokosokeria

Mangolassin ohje sopisi hyvin lasten kokkikirjaan, jos teho- tai sauvasekoittimen käyttö ei aateloisi juoman rakennetta. Vispilälläkin pärjää, mutta sähkövekotin tekee selvää jogurtin paakuista, mikä tekee suutuntumasta huomattavasti miellyttävämmän. Mangolassi valmistetaan siis siten, että kaikki ainekset sekoitetaan tasaisesti yhteen. Helppoa, eikö?

Intiasta ja Nepalista kotoisin oleva juomaa on alun perin tarkoitettu nautittavaksi tulisen ruoan jälkeen, ja siihen tarkoitukseen se sopii edelleen kenties parhaiten kaikista käyttötarkoituksistaan juoman happamuuden ja lievän makeuden ansiosta. Jos intialaistyylinen ruoka ei maistu, ei ole yhtään hullumpaa nauttia isoa lassisatsia aamupalaksi tai tarjota sitä minkä tahansa appeen jälkiruoaksi.

Reseptin mittasuhteet on mukailtu Kakkumonsteri-Youtube-kanavalla julkaistusta maitopohjaisesta ohjeesta. Samalla videolla Kakkumonsteri esittelee kolme muuta lassijuomaa, jotka voi yhtä lailla muuntaa vegaanisiksi.

Minkälaisiin tilanteisiin lassi mielestäsi sopii?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Uudistunut Bella Roma hellii vegaania

Siperiassa sijaitseva Bella Roma voi onnitella tiimiään mainiosta menu-uudistuksesta. Perinteinen koko perheen ravintola huomioi uudella listallaan erityisruokavaliot, ja uudistusten ansiosta ravintola onnistuu kiillottamaan nuhjuiselta vaikuttaneen yleisilmeensä.
DSC_0008 (5)DSC_0005 (4)DSC_0002 (3)DSC_0004 (5)Finlaysonin Siperiassa sijaitseva Bella Roma ei ole koskaan kuulunut kaupungin ykkösmurkinapaikkoihin, vaikka ravintolassa ei muuta vikaa ole ollut kuin tylsyys: yhdeksänkymmentäluvun perheravintolakulttuuriin jämähtäminen salaattipöytineen. Muistan käyneeni Bella Romassa lapsena, ja sen jälkeen seuraava muistikuva onkin kahdelta edelliseltä vuodelta, kun tilasin kuljetuspalvelun kautta Bella Romasta pizzaa. Viimeinen kerta oli täydellinen fiasko.

Pelmahdan aurinkoiselta Satakunnankadulta hiljaiseen Siperiaan testatakseni Bella Roman uudistuneen menun, vaikka vuodentakaisen pizzapainajaisen takia odotukset eivät ole kovin korkealla. Uuden ruokalistan kunniaksi Bella Roma tarjoaa (toukokuun lopussa 2018) kaksi pääruokaa yhden hinnalla, joten lohduttaudun erittäin kohtuullisella alennuksella, jos kävisikin niin, ettei lättyä voisi edes pizzaksi kutsua.

Tuttu ja turvallinen

Alkuiltapäivästä Bella Romassa on autiota. Testikäynnilleni saapuessani paikalla on vain yksi seurue, ja ruokailuni aikana kaksi muuta pöytää saavat herkuttelijansa. Rauhallista ja sopivan yksityistä, mutta alkuiltapäivän tunnit eivät olekaan Bella Roman vilkkainta aikaa.

Kun ravintolaan astuu sisään, tulee turvallinen olo. Aivan kuin palaisi yhdeksänkymmentäluvun perheketjuravintoloihin, mutta yleisilme ei onneksi ole tunkkainen. Kivilattia ja punavalkoruutuiset pöytäliinat yrittävät viestiä terveisiä Italiasta, mutta ihan sinne asti Bella Roma ei taida päästä. Ravintola on suomalainen, ja siltä myös sen ruoat maistuvat – tällä kertaa onneksi hyvällä tavalla.

Keskellä ravintolaa on suuri salaattipöytä, joka on varmaan ollut paikallaan jo viime vuosituhannella. Mitä siitä toisaalta motkottamaan, salaattipöytä kuuluu ruokien hintaan ja täydentää mukavasti aterian. En ole käynyt aikoihin Bella Romassa, mutta luulen, että avokeittiön korostaminen kuuluu ravintolan uuteen ilmeeseen. Ainakin nyt siihen kiinnittää enemmän huomiota. Se, että asiakkaat näkevät kokit, luo illuusion luottamuksesta. Toimii!

”Pizza is cheaper than therapy” mainostaa avokeittiön ylle ripustettu valotaulu. Bella Roman uuden menun antimet eivät ole erityisen edullisia, vaikka ruoat toki ovat halvempia kuin terapiakäynnit, oletan. Pizzat maksavat 13,90–15,90 euroa, salaatit 15,90–16,90 euroa ja muut pääruoat 14,90–17,40 euroa. Alkupalat irtoavat halvimmillaan 5,90 eurolla ja kalleimmillaan hintaan 17,90 euroa, mutta jälkimmäisessä kyse taitaa olla isommalla porukalla jaettavasta annoksesta. Toivottavasti.

Bella Roman uudet vaatteet

Harvoinpa vegaani joutuu yleisravintolassa tilanteeseen, jossa täytyy todella pohtia, mitä haluaa syödä. Näin kuitenkin käy Bella Roman uuden menun kanssa, mikä on mahtavaa! Harmillisen usein ravintoloiden uudistukset tarkoittavat muutamaa vaihtunutta ruoka-annosta, mutta Bella Roma on myllännyt menunsa uusiksi ja huomioinut ennen unholaan jääneet erityisruokavaliot. Valmiiksi vegaanisia annoksia Bella Roman menussa ovat nyhtökaura–tomaattifocaccia (16,90 €), taitettu nyhtökaurapizza (14,90 €), nyhtökaurapasta (14,90 €) ja nyhtökauralla ja kasviksilla kuorrutettu Aurelia-pizza (15,90 €), jonka päädyn tilaamaan pitkän pohdinnan jälkeen. Bella Roma on pizzapaikka, joten ydintuote täytyy testata, vaikka liekö sillä merkitystä, kun jokainen vegaaninen ruokalaji sisältää hämmentävästi nyhtökauraa. Ei kovin italialaista, mutta ravintoloissa toki harvinaista. Ja trendikästä!

Aurelia on toiseksi paras vegaaninen pizza, jonka olen koskaan syönyt. Voiton vie Hämeenkadulla sijaitseva napolilainen Pizzeria Luca, jota ei vain voi päihittää. Aurelia ei mauiltaan ole missään nimessä perinteinen pizza, ja siksi sen makumaailma onkin riski. Pizza sisältää tomaattista nyhtökauraa, oliiveja, kapriksia, kirsikkatomaatteja, rucolaa ja vegaanista juustoa. Veikkaan, etteivät täytteet hivele nuorimpien vegaanien ja nirsojen makuhermoja, mutta minä pidän kokonaisuudesta. Pyydän pizzaani pitkän paahdon, joten vegaaninen juusto on sulanut sopivasti näkymättömiin ja muistuttaa olemassaolostaan ainoastaan ihanan suolaisella maulla niin kuin pitää.

Bella Roma ei edelleenkään ole ruokailijan huumaava kulinarismin keidas, mutta se on tilava, kohtuuhintainen, monipuolinen ja rauhallinen ravintola, jonka menu sopii kaikenikäisille ja kaikenlaisille ruokailijoille, minkä vuoksi se on erinomainen ravintola suurille seurueille ja lapsiperheille. Ravintola on siisti, muttei kuitenkaan vaadi hienostelua, mikä madaltaa kynnystä astua sisään.

Kun takana on pitkä päivä ja edessä ruokailushow, on lohdullista tietää, että jossakin on ravintola täynnä tilaa ja sopivan yksinkertaisia makuja. Vähän parempaa arkea.

Tampere tunnetuksi -passilla saa maanantaista torstaihin klo 14–17 kaksi Bella Roman pizzaa yhden hinnalla! Passin voi ostaa paperisena viiden euron hintaan esimerkiksi R-Kioskista tai ladata maksutta sovelluskaupasta.

Päivitetty 20.2.2019. Bella Roman toiminta on päättynyt loppuvuodesta 2018. Paikalla on nykyään Il Siciliano -pizzeria.

Mistä saa suoraan listalta parhaan vegaanisen pizzan?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Cannelonit soijarouhetäytteellä ja valejuustokastikkeella

Pasta on siitä vekkuli ruoka, että kun sen muuntaa uuteen muotoon, tuntuu siltä, että olisi keksinyt uuden reseptin, vaikka käytetyt ainesosat olisivat samat. Hurjin pastakokki kokeilee canneloneja, joiden täyttäminen teelusikalla ei itse asiassa ole edes kovin raivostuttavaa tai aikaa vievää puuhaa.
DSC_0066

Tomaattinen soijarouhekastike pinaatilla

noin kolme annosta tai 16 cannelonin täytteeksi

2 dl soijarouhetta | 2,5 dl vettä | 1 tlk Xtran luomutomaattimurskaa | iso sipuli kuutioituna | yksi yrttiliemikuutio | noin 100 g pakastepinaattia | suolaa oman maun mukaan | loraus oliiviöljyä | jauhelihamaustetta | pippurisekoitusta | kuivattua oreganoa | paprikajauhetta | chilijauhetta | valkosipulijauhetta

Kaada pannulle loraus paistamiseen tarkoitettua öljyä ja lisää sekaan vähän vettä, jotta pannulle ensimmäiseksi menevä yrttiliemikuutio sulaa. Kaada sitten mukaan kuiva soijarouhe, ja mausta se jauhelihamausteella.

Kun öljy, vesi ja yrttiliemikuutio ovat imeytyneet soijarouheeseen, lisää pannulle loput vedet. Kääntele rouhetta niin, että vesi imeytyy. Lisää sitten mukaan tomaattimurska ja mausteet. Sekoita hyvin, ja lisää vielä pakastepinaatti. Anna pinaatin sulaa rauhassa miedolla lämmöllä. Sekoita kastikkeeseen loraus oliiviöljyä, ja anna hautua ilman lämpöä välillä sekoittaen.

Tarjoa kastike spagetin kanssa tai täytä sillä cannelonit. Öljyä lasinen uunivuoka, ja kaada sen pohjalle vähän soijarouhekastiketta. Asettele päälle täytetyt cannelonit, ja kuorruta ne vielä pienellä määrällä soijarouhekastiketta ja kaada päälle vegaaninen juustokastike. Pirskota päälle vettä, jos näyttää siltä, että cannelonit voisivat jäädä liian kuiviksi.

Paista 225 asteessa noin 30 minuutin ajan. Tarjoa cannelonit salaatin kera!

Valejuustokastike eli vegaaninen juustokastike

2 dl kasvislientä | 200 g cashewpähkinöitä | 4 rkl ravintohiivahiutaleita | 1 rkl dijonsinappia | 1 rkl tomaattipyreetä | 1 tl kurkumaa | 0,5 tl pippuria |
2 tl valkosipulijauhetta

Kiehauta cashewpähkinät pehmeiksi. Tähän menee noin puoli tuntia. Mittaa kulhoon kaikki muut ainekset ja kaada joukkoon pehmenneet pähkinät. Soseuta seos sauvasekottimella huolellisesti tai käytä tehosekoitinta. Jos aikaa on enemmän, voi kastikkeen tehdä myös pitkän kaavan mukaan aiemmin julkaisemaani reseptiä noudattaen. Kaada valmis juustokastike täytettyjen, vuokaan aseteltujen cannelonien päälle.

Mikä on suosikkitäytteesi canneloneihin? Mikä niille olisi muuten hyvä suomenkielinen nimi? Pastaputket?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vegaaninen pitaleipä edullisesti ja nopeasti – Vegemin vai Vönerin kera?

Pitaleivät pelastavat nälkäkuolemalta ja vieraiden yllätyshyökkäyksiltä, vaikka itse asiassa nykyään yhdenkään visiitin ei pitäisi olla yllätys nykyteknologian ansiosta. Päivän raadannan jälkeistä kiljuvaa nälkää se ei ole onnistunut poistamaan. Sen tietävät myös puolivalmiiden tuotteiden tekijät.
DSC_0030 (3)DSC_0026 (2)Kuvittele valkoinen keittiö, jonka kaapinovien päällä roikkuu huolettomasti pellavaisia pyyhkeitä. Keskellä huonetta on suuri saareke, jonka päälle on aseteltu harkitusti lasiset maustepurkit ja niiden viereen upeasti rönsyilevät yrttiruukut, ehkä myös jokin täydessä loistossaan kukkiva amppeli. Saarekkeeseen upotetussa uunissa muhii ihana, tunteja lämmössä kohotettu taikina, josta tehtyjen täydellisen kuohkeiden leipien äärelle illaksi kutsutut vieraat kerääntyvät.

Mutta. Kenellä on aikaa antaa uunin hyväillä minkäänlaista apetta tuntien ajan? Ei ainakaan sellaisella, jolla ei ole sitä ihanaa saareketta, pellavapyyhkeitä ja yrttiruukkuja. Siksi kaupassa myydään paisto- ja puolivalmiita tuotteita. Ne auttavat etenkin silloin, kun täytyy ruokkia enemmän kuin kahden hengen talouden kaksi nälkäistä puurtajaa. Oikeasti myös silloin, kun on ihan pakko saada jotakin herkullista, helppoa ja nopeaa. Vähän kiellettyä ja rasvaista, arkeen sopivaa arjesta vieraantunutta ruokaa.

Pikaherkkusuosikkini on aivan ehdottomasti pitaleipä, vegaanisena tietysti. Pitaleivät eivät toki millään tavalla kuljeta mielikuvissa kauniin vaalean keittiön eleganssiin, mutta parempi kai muutenkin pysytellä todellisuudessa. Jonkinlaista luksusta niihin tosin saa seitankebabilla, joka vuosien odotusten jälkeen todella onnistuu tuomaan kasvissyöjälle ja vegaanille jotakin uutta keittiöön. Kilohintakin kieppuu sen verran korkealla, että voinee puhua ainakin laadusta.

Markettihyllyjen kätevimmät tuotteet täytetyn pitaleivän valmistamiseen:

Pirkan paistovalmiit pitaleivät 6 kpl (n. 1 €)
Auran vegaaninen chilimajoneesi (n. 2,60 €)
Vöner-lastut 200 g tai Vegem-seitankebab 200g (n. 3,70 €)
Jäävuorisalaattia ja punasipulia

Vegemin seitankebab valmistetaan Ylöjärvellä, joten tamperelainen voi hyvällä omalla tunnolla herkutella lähiruoalla. Vegemiä myydään purkitettuna 200 gramman rasioissa marketeissa vajalla neljällä eurolla, mutta K-Supermarket Kuninkaankulmasta sitä saa ostaa 16,95 euron kilohintaan, joka ainakin toukokuun loppupuolella oli alennettu tarjouksen varjolla 12,95 euroon. Vöner taas on kotoisin pääkaupunkiseudulta, ja Pirkanmaalla sitä saa Vegemin tapaan 200 gramman tiiviissä muovipakkauksessa vajaan neljän euron hintaan.

Haluaisin sanoa liputtavani Vegemin puolesta jo ihan lähiruoan vuoksi, mutta jokin Vönerin nahkaisessa rakenteessa on hurmannut minut. Vegemin rakenne muistuttaa mielestäni enemmän pizzerioista saatavaa kebablihaa, kun taas Vöner imitoi pakastekebablastuja kiitettävästi. Kotioloissa Vöneristä saa käsiteltyä herkullisemman, mutta ravintolassa valmistettuna Vegem vienee pidemmän korren.

Koska on jo todettu, että kesäpäivien autuas keittiöeleganssi on täysin tavoittamattomissa, kannattaa pitaleivän kuoriksi valita Pirkan paistovalmiit kolmessa minuutissa kypsyvät pitaleivät, joita saa eurolla kuusi. Kompensoi mukavasti seitankebabin hintaa. Ja koska terveyttä ei kannata pohtia ihan joka päivä, voi huoletta töräyttää perään vielä Auran vegaanista chilimajoneesia, joka on hävyttömän hyvä vegemajoneesi.

Huomenna syödään taas linssejä. Keittiössä, jonka parketti on nähnyt parhaat päivänsä. Keittiössä, jossa yksikään yrttiruukku ei ole selvinnyt hengissä.

Kuulutko Vegem- vai Vöner-leiriin?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa