Karkurit on kelpoa dekkariviihdettä, joka paljastuu erinomaiseksi Roba-spin-offiksi

C Moressa katsottavissa oleva Karkurit esittelee yleisölle uuden, vaarallisten karkureiden jäljittämiseen erikoistuneen rikostutkijatiimin, jolla on 48 tuntia aikaa jäljittää paennut tai kadonnut, ennen kuin jälki kylmenee. Tatiana Elfin käsikirjoittama Karkurit on viihdyttävä ja vauhdikas sarja rikossarjan nälkäisille. Niille, jotka kaipaavat Roban kaltaista tv-viihdettä kansainväliseen muotoon pakattuna tuttua kotimaisuutta unohtamatta.

Kuva: C More

Karkurit käynnistyy vauhdikkaasti, kun FAST-verkostoon (Fugitive Active Search Teams) kuuluva, Karita Tulikorven (Pirjo Lonka) johtama erikoiskoulutettu rikostutkijatiimi saa hälytyksen kolmoismurhaaja JP Sirénin (Mikko Leppilampi) vankilapaosta. Sarjan ensimmäinen jakso luo raamit kauden ydinjuonelle, vaikka luvassa on myös jaksokohtaisia karkuritapauksia, jotka sekä kauhistuttavat että naurattavat. Sirénin paon yhteydessä Karitan työtoveri Niklas (Kristo Salminen) katoaa, eikä tapaus jätä Tulikorpea rauhaan. Niklaksen paikan tiimissä ottaa Tommi Pohjola (Pelle Heikkilä), joka kyseenalaistaa Tulikorven toisinaan epäeettiset toimintatavat tiedonhankinnasta henkilökohtaiseen viestintään.

Sarja käsittelee taitavasti digiaikaa – jos sitäkään termiä voi enää käyttää kuulostamatta aivan muumiolta. Karkuriyksikön digitaalisesta tiedonhankinnasta ja valvontakameramateriaalista vastaa Lori (Anna Böhm), joka saa toisinaan apua hakkeri-Eeliltä (Pyry Kähkönen). Vaikka sarja ei sorru kyberhifistelyyn sen enempää kuin se katsojalle on kiinnostavaa, on virkistävää nähdä, että Karkureissa toimintatavat on päivitetty 2010-luvulle, sillä useissa poliisisarjoissa istutaan edelleen pölyisissä arkistoissa ja norkoillaan kadunkulmalla tietoa keräämässä. Nekin ovat varmasti ihan kelpoja keinoja, mutteivät taida yksinään riittää ratkaisun saavuttamiseen edes fiktiivisessä rikosyksikössä.

Karkureihin erikoistunut tiimi työskentelee Helsingissä, ja onkin erinomaista, että käsikirjoituksessa on otettu huomioon uskottavuuden ja tarinankerronnan kannalta se, että C More -maailman Helsingissähän on toinenkin yksikkö: Roban poliisiasema. Roban viralliseksi spin-offiksi eli sisarsarjaksi Karkureita ei voi sanoa, mutta sarjat on linkitetty toisiinsa poikkeuksellisen taidokkaasti. Robasta tuttu Santi (Deogracias Masomi) siirtyy vakipaikastaan karkuriyksikköön ja tapaa välillä rikostutkija-Maikkia (Leena Pöysti). Poliisiautolla ajelevat toisinaan Pekka (Riku Nieminen) ja Arto (Kari Hietalahti), joka naisystävänsä (Anu Sinisalo) kanssa on Karkureiden Pertsan (Matti Onnismaa) ystävä ja kaljottelukaveri. Fiktiivisessä maailmassa kaikki on mahdollista, myös sarjarajojen ylittäminen!

Niklaksen katoaminen johdattaa Tulikorven kumppaneineen selvittämään tapausta Helsingistä Ruotsiin asti. Samalla Karkurit ottaa selvästi kantaa myös ajankohtaisiin uhkiin, kuten uusnatsismiin, joka nousee kokonaisjuonen kannalta merkittäväksi, mutta ainakin ensimmäisellä kaudella sen käsittely jää varsin laihaksi väkivaltaa ja vaaratilanteita lukuun ottamatta.

Karkureiden niin sanottu loppuratkaisu ei jätä katsojalle liikaa avoimia kysymyksiä, mutta pohjustaa ovelasti tulevia kausia, joita voisi päätellä olevan luvassa. Jos ei, on Karkurit silti kelpoa dekkariviihdettä, jota suosittelen kaikille Roban ystäville makupalaksi ennen uuden kauden katsomista.

Kun sarja päättyy, on yksi taas poissa. Arvaatko kuka?

Karkureiden ensimmäinen kausi on katsottavissa kokonaisuudessaan Cmore.fi-palvelussa.

Roban 5. kausi alkaa 13. toukokuuta 2021 Cmore.fissä.

Oletko katsonut jo Karkurit tai Robaa? Kumpi vetää pidemmän korren?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Katsomista talven keskelle: suoratoistopalvelusuosikit

* Sisältää mainoslinkkejä

Olen tunnettu siitä, että rakastan draamaa, rikoksia, pohjoismaisia ja kotimaisia sarjoja. Katsomistottumuksieni pääjuju on se, että vaikka sarjat ovat suurimmaksi osaksi fiktiota, täytyy kuitenkin kaiken voida olla totta – periaatteessa. Nämä suositukset eivät siis tarjoa scifiä, fantasiaa tai verta ja suolenpätkiä, sillä raakuus harvemmin ruokkii mielikuvitusta. Onneksi.

Pohjolan laki on katsottavissa Viaplayssa. Vilho Arkivuon (Pertti Sveholm) asianajotoimistossa häärivät Adi (Anna Böhm) ja Matti Pohjola (Lauri Tilkanen).
Kuva: Hanna-Maria Grönlund. ©: Yellow Film & TV.

Pohjolan laki (2020)

Lauri Tilkasen, Iida-Maria Heinosen ja Anu Sinisalon tähdittämä kahdeksanosainen rikosdraama on tuorein suomalainen lakisarja. Jaksoissa käsitellään yksittäisiä asianajotapauksia, mutta juonen ytimessä ovat Ritarinmäen asuinaluetta vaivaavat oudot kuolemat ja niihin liittyvät vakuutus-, laki- ja ympäristöasiat. Asianajaja Matti Pohjola (Tilkanen) selvittää vyyhtiä sukkuloiden vaimonsa Eeva Bensonin (Heinonen) suvun lakiyrityksen Benson & Bensonin ja ’hyvien puolella olevan’ Arkivuon (Pertti Sveholm) asianajotoimiston välissä. Mitä tekemistä on Eevan isän Patrikin (Eero Saarinen) ja äidin Sofian (Sinisalo) menneisyydellä, valinnoilla, suhteilla ja salaisuuksilla Ritarinmäen kanssa?

Pohjolan laki on helposti pureskeltava ja mukaansatempaava sarja, joka ei pidä turhan pitkää oikeustieteen oppituntia, vaan osoittaa, että loppujen lopuksi pelinappuloita liikuttavat suhteet painavaa sanaa paremmin. Yksittäiset tapaukset limittyvät hienosti pääjuoneen rakentaen sarjasta eheän kokonaisuuden. Kotimaista laatudraamaa!

*Saatavilla Elisa Viihde Viaplayssa

Kaikki synnit 2 (2020)

Olenkin ehtinyt arvostella kovin sanakääntein Kaikki synnit -sarjan ensimmäisen kauden, joka yhdisti selvittämättömät murhat, lestadiolaisuuden ja pienen paikkakunnan ahtaat piirit ennalta arvattavaksi paketiksi. Toinen kausi vie takaisin pohjoispohjanmaalaiseen Varjakan kuntaan, mutta tällä kertaa vuosituhannen taitteeseen kaksikymmentä vuotta taaksepäin ensimmäisen kauden tapahtumista.

Kausi käsittelee poliisi Jussi Ritolan (Matti Ristinen) Meeri-vaimon (Inka Kallén) oikeustapausta, uraa teknologiayrityksessä ja vapaamielistä elämää taustoittaen samalla ensimmäisen kauden tapahtumia. Kaikki synnit 2 tarjoaa yllättävän loppuratkaisun ja ilahduttaa milleniumin ilmiöiden tarkkanäköisellä havainnoinnilla ja sarjan hahmojen menneisyyden huomioimisella. Odotan todella kolmatta kautta!

*Saatavilla Elisa Viihde Viaplayssa

Rakasta mua (2019–)

Josephine Bornebuschin luoma ruotsalaissarja Rakasta mua on ihastuttanut Ruotsissa jo kahden kauden ajan. Bornebusch näyttelee itse pääroolin rakkautta etsivänä lääkäri Clarana, jonka perheenjäsenten elämää sarja myös seuraa nostaen esiin rakkauden eri muodot ja parisuhteiden moninaiset valinnat. Nimensä mukaisesti (Älska mig) sarja halunnee sanoa, että lopulta me kaikki haluamme vain rakkautta. Rakasta mua on koskettava ja viihdyttävä draamapukuun verhottu tutkimusmatka ihmisten tunteisiin komediaa unohtamatta.

*Saatavilla Elisa Viihde Viaplayssa

Jättekiva (2018–)

Aino ja Micke (Anna Paavilainen & Elmer Bäck) hääräävät Ullanlinnassa lappilais-suomenruotsalaisessa taloudessa, jonka arkieloa värittävät Micken ruotsinkielistä yläluokkaa edustavat vanhemmat Gunilla (Ylva Ekblad) ja Lars (Mats Långbacka) sekä Ainon patalaiska veli Jussi (Mikko Penttilä). Jättekiva käsittelee lämmöllä ja huumorilla oivaltavasti, mutta osin kliseisesti, eri kielitaustoista tulevien ihmisten pari- ja ystävyyssuhteita. Erityisen paljon sarja saa nauramaan, jos taitaa molemmat kielet, jolloin voi nauraa kielivitseille syvemmin.

*Saatavilla Elisa Viihde Viaplayssa

Björnstad (2020)

Fredrik Backmanin samannimiseen menestysromaaniin (2016) perustuva Björnstad kertoo pohjoisruotsalaista jääkiekkokaupunkia järkyttävästä tragediasta, joka nivoo yhteen paikkakunnalle muuttaneen entisen NHL-tähti Peter Anderssonin (Ulf Stenberg) perheen, kiivaan jääkiekkokulttuurin, menestymisen paineet ja fyysiset rajat ylittävän valtapelin. Björnstadin tulevaisuus muuttuu, kun Anderssonin Maya-tyttären (Miriam Ingrid) elämä mullistuu yhtenä iltana kiekkovoittojuhlissa, joiden päätähti on kaukaloiden lupaus Kevin Erdahl (Oliver Dufåker). Erdahlin Mats-isää näyttelee sarjassa suomenruotsalainen Tobias Zilliacus, mutta suomalaisyhteys sarjassa jää käsittelemättä sitä tosiasiaa lukuun ottamatta, että pohjoinen on yhdistänyt pitkään kansoja yli valtioiden rajojen.

Björnstadin urheilijanuoret ovat tosielämässä jääkiekkoilijoita eivätkä ammattinäyttelijöitä (HS 29.10.2020), mikä tekee urheilusta uskottavaa ja tulkinnasta terävää. Sarjan tragedian käsittely on niin tarkkaa ja piinaavaa, että se voi järkyttää herkimpiä.

Saatavilla HBO Nordicissa

Huone 301 (2019)

Kurtin perheen elämä muuttuu peruuttamattomasti aseselkkauksen jälkeen, johon sarja palaa takaumin menneisyyden nostaessa päätään Kreikan-matkalla. Risto (Antti Virmavirta) ja hänen poikansa Seppo Kurtti (Jussi Vatanen) alkavat saada taakse jätettyyn viittaavia uhkauksia henkilöltä, jonka tulevaisuuden he tuhosivat samalla, kun Sepon pieni poika Tommi menetti henkensä. Kaikki viittaa siihen, että uhkailija on saapunut Kreikkaan häiritsemään Kurttien lomaa, minkä vuoksi Risto ottaa silmätikukseen satunnaislomailija Leon (Elias Gould). Onko Leo todella uhkausten takana – poika menneisyydestä?

Riston tarkkailun perusteella Seppo matkustaa isänsä luokse Kreikkaan ymmärtäen paikan päällä vaaran vaanivan lähempänä kuin olisi koskaan arvannut. Sitten on jo kiire. Välissä on Sepon tyttärien rakkauselämä, 50 000 menetettyä euroa ja yksi sydänkohtaus.

BBC on ostanut joulukuussa 2020 Huone 301:n oikeudet (IS 3.12.2020). Sarjan on luonut brittiläinen Kate Ashfield.

*Saatavilla Elisa Viihde Viaplayssa

Kadonneet Suomi (2020)

Suomalaisia katoamistapauksia ja rikoksia ovat aiemmin ruotineet ainakin YLEn Kadonneet (2006–2007), Rikostarinoita Suomesta (2001–2009), Arman ja Suomen rikosmysteerit (2017–) ja Rikoksen anatomia (2019–). Kadonneet Suomi on samaa perusvarmaa jatkumoa tapauksille, joita media on repinyt auki jo monen vuosikymmenen ajan.

Kadonneet Suomea voinee pitää kuitenkin kelpona kotimaisten mysteerien sarjana, sillä se haastattelee henkilöiden omaisia, käyttää kadonneista oikeita nimiä – toisin kuin esimerkiksi Arman Alizadin juontama nimikkosarja – ja tarjoaa ainakin ensimmäisellä kaudella monipuolisen näkemyksen siihen, miten ihmiset katoavat. Jotkut löytyvät, toiset eivät koskaan. Toisinaan katoaminen saa onnellisen päätöksen, vaikka kohtalo muuten olisi karu. Kadonneet Suomi ei siis ole kuolemantuomio kadonneelle, vaan jos ei tunne tapausta, voi lopussa tapahtua mitä tahansa.

Saatavilla Discovery+:ssa

The Affair (2014–2019)

Kun vuonna 2015 ahmin The Affairin HBO:sta, makasin kaksi päivää töiden jälkeen sängyssä tuijottaen parisenkymmentä jaksoa salasuhdedraamaa. Noah (Dominic West) ja Helen Sollowayn (Maura Tierney) elämä muuttuu kesäretkellä Helenin kotikaupunkiin, jossa Noah rakastuu nuoreen, Colen (Joshua Jackson) kanssa huonossa suhteessa riutuvaan tarjoilija Alisoniin (Ruth Wilson).

Jokainen jakso esittää samat tapahtumat useasta eri näkökulmasta, mikä tekee aiheesta – oikeasta ja väärästä – erityisen mehukkaan. Viidestä kaudesta koostuva sarja kuljettaa katsojan varmalla otteella läpi päähenkilöiden tarinoiden rakastumisesta rikkoutumiseen, ehjäksi tulemisesta kaiken loppuun. Aivan kirjaimellisesti! Viidennen kauden kertojana on nimittäin erään päähenkilön jälkeläinen. Siitä, onko jo vähän scifiltä vaikuttava tulevaisuuskatsaus uskottava, voi olla montaa mieltä, mutta silti loppuratkaisu koskettaa.

*Saatavilla Elisa Viihde Viaplayssa

Ovatko poikkeusajat vaikuttaneet suoratoistopalvelukulutukseesi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Tehtäviä polttareihin helppoa morsiussaunaa unohtamatta

Viime viikonloppuna vietimme riemukkaat ja helteiset polttarit, joilla onnistuin yllättämään ystäväni täydellisesti. Koska kesä on kovaa vauhtia käynnissä ja polttarisesonkikin alkaa elpyä, jaan parhaat ja huolella suunnitellut ohjelmanumerot meidän kaveriporukkamme polttareista. Kilpailut sopivat tietysti myös muihin juhliin.
tekemista_polttareihin_ennenaamukahviaeivoi

Skumppajooga

Skumppajooga – mikä tahansa juoma kädessä – on mahtava aloitus polttaripäivälle. Joogan on tarkoitus rauhoittaa ja tässä tapauksessa myös naurattaa. Todellisille joogahaille se voi tarkoittaa päivän treeniä, mutta muille se on kevyttä hassuttelua ja kehon lämmittelyä. Ohjasin skumppajoogan YouTubessa julkaistun Insider-kanavan uutisklipin perusteella.

Jos ei ole kokenut joogaaja, tunne omaa kehoaan tai on alkoholin vaikutuksen alaisena, on syytä noudattaa erityistä varovaisuutta.

Photobooth

Ajattelin vuosia, ettei ole mitään tylsempää kuin sieluttomat photobooth-kyltit eli suomeksi pahviset kuvauspisterekvisiitat. Koska kuitenkin halusin, että ystäväni juhlissa otetaan runsaasti kuvia, päätin askarrella photobooth-välineet itse. Askartelutarvikkeisiin meni kynien ja keppien kera 11 euroa, jolla valmistin ainakin 10 erilaista kylttiä. Kylteissä oli porukan yhteisiä sanontoja ja meille räätälöityjä lentäviä lauseita. Toimii!

Ystäväkirja

Juhlakaupoissa on myynnissä polttareihin tarkoitettuja ”Goodbye Ms, Hello Mrs” -logolla koristeluja tyhjiä kirjoja. Sellaisenaan ne toimivat ajatusten kirjauspaikkana ja vieraskirjana, mutta jos jaksaa nähdä vähän vaivaa, saa sinne taltioitua ihania muistoja polttareista ja niiden suunnittelusta. Minun koristelemaani kirjaseen tuli polttaripäiväkirja, ohjelmarunko, juhlien oheismateriaalia, ystäväkirjasivut kaikista vieraista ja valokuva-albumi, jonka morsian saa täydentää kehitettävillä kuvilla. Vaikka siis tietotekniikka tuhoaisi polttaritiedostot joskus, on jäljellä aina fyysinen muisto.

tekemistä_polttareihin_ennenaamukahviaeivoi_2

Aarteenetsintä

Kun olin lapsi, syntymäpäiväjuhlissa oli lähes aina avaimen piilotusleikki, jolloin ilmassa raikui lopulta ”lämpenee, polttaa” ja ”viilenee”. Enpä olisi uskonut, että vielä aikuisenakin voi innostua aarteenetsinnäksikin kutsutusta leikistä. Ohjelmanumeroon on helppo yhdistää myös kuvalahja, joka meidän juhlissamme oli polttarisankarin tulevan aviomiehen kuvalla koristeltu pullo. Niinpä etsimme siis morsiamen kadonnutta aviomiestä.

Polttaribingo

Suunnittelin itse mökkiympäristöön, polttariteemaan ja ystäviemme yhteiseen historiaan sopivan polttaribingoruudun. En valitettavasti voi jakaa sitä blogissani, mutta hyviä bingokohtia ovat esimerkiksi ”joku hyppää pommin veteen”, ”morsian puhuu lapsista”, ”morsian röyhtäisee”, ”morsian itkee” – näin muutamia mainitakseni. Bingo etenee illan ja tapahtumien mukaan.

Jos porukassa on bingosta muuten innostuvia, hauska idea olisi myös juontaa kuvabingo, johon voisi kätkeä joko piirrettyjä kuvia, tulostettuja valokuvia tai palasia yhteisistä muistoista, jotka muodostaisivat rivejä. Tällöin bingo suoritetaan, kuten ennen vanhaan bingohalleissa huutamalla.

Jätesäkkipukukilpailu

Ostin vuonna 2019 Tokmannilta vaaleanpunaisia jätesäkkejä, jotka ovat niin kauniita, ettei niitä tekisi edes mieli käyttää roskapusseina. Vaikka ne tulivat käyttöön myös siihen tarkoitukseen, järjestin polttareissa myös jätesäkkipukukilpailun.

Toteuttamisvaihtoehtoja on kaksi. Jos vieraat eivät ole vielä nähneet morsiamen mekkoa, voi heitä pyytää suunnittelemaan asun, joka on heidän mielestään mahdollisimman lähellä morsiamen tulevaa, oletettua mekkoa. Toinen vaihtoehto on se, että jokainen suunnittelee jätesäkistä mahdollisimman hienon mekon, ja morsian valitsee niistä mieluisimman ’hääpuvukseen’.

Jätesäkkipukukilpailu ei valitettavasti ole ekologisin polttarileikki.

Hääaiheinen Alias

Keksin päästäni niin monta hääaiheista sanaa kuin vain pystyin. Teemasananselityspelit sopivat hyvin monenlaisiin juhliin, ja voisin ottaa tämän käyttöön myös syntymäpäivillä ja työyhteisön kekkereissä. Sananselityspeli päivänsankarista tai työpaikan pähkähulluista päivistä kuulostaa viihdyttävältä!

Hääaiheiset Alias-sanat on nähtävillä jutun lopussa kommenttikentässä!

tekemistä_polttareihin_ennenaamukahviaeivoi_3

Pahvilaatikkotwerkkaus

Jos juhlissa on tanssista innostuvia ihmisiä, on pahvilaatikkotwerkkaus hyvän mielen liikuntahaaste. Me täytimme pienet pahvilaatikot pingispalloilla, leikkasimme laatikkoihin pienen suorakulmion mallisen reiän sekä kiinnitimme lanteille sidottavat nauhat pahvilaatikkoihin. Teimme lootia kaksi, ettei kenenkään tarvitsisi heilua yleisön edessä yksin. Meidän juhlissamme pahvilaatikkotwerkkaus oli samaan aikaan suoritettava haaste, jossa nopeampi voitti, mutta miksei tuloksia voisi mitata myös sekuntikellolla.

Kurkkuviesti

Kurkkuviesti on villitsevä nopeuskisa! Joukkueet järjestäytyvät jonoihin, ja yksi suorittaja kerrallaan kuljettaa kurkkua jalkojensa välissä tietyn matkan. Viestikapulana toimiva kurkku vaihtaa viejää ilman, että kukaan koskee siihen käsillään. Mitä enemmän osallistujia on, sitä vaikeammaksi tehtävä muuttuu. Etenkin tietysti illan lopussa.

Kurkkuviesti vaatii läheisyyttä, joten porukan täytyy olla oikeanlainen, ettei kenellekään tule epämukava olo. Muutenkin juhlissa on hyvä muistaa, ettei ketään pidä pakottaa mihinkään ohjelmanumeroon, sillä se ei luo kuin pahaa mieltä kaikille. Kieltäytyminen elämässä on aina sallittua!

Pullonpyöritys

Voi olla, että vielä jonakin päivänä naimisiin menee sukupolvi, joka ei ole kuullutkaan pullonpyörityksestä, mutta minulle se on ihanan nostalginen tuulahdus lapsuudesta. Näin aikuisena sen avulla voi päästä erittäin syvällistenkin kysymysten äärelle tai sitten vaihtoehtoisesti aivan pähkähulluihin tehtäviin. Pullonpyöritys sopii hetkiin, jolloin aurinko on jo laskenut ja laiturilla istuvat illan viimeiset juhlijat.

Jos haluaa visuaalisesti näyttävämmän, mutta samankaltaisen ohjelmanumeron, voi hankkia prosecco pong -juomapelin juhlakaupasta. Lasien pohjiin voi kiinnittää tehtävälappusia, jotka on helppo räätälöidä kyseessä olevalle juhlaporukalle sopiviksi.

Morsiussauna

Kun suunnittelimme polttareita, halusimme ehdottomasti järjestää morsiussaunan. No, saunahetki ei aivan niin intensiivinen ollut kuin olisi voinut kuvitella, sillä illan väsy painoi jo monia. Suunnittelin kuitenkin juhliin morsiussaunan, jonka toteuttaminen on helppoa, ei vaadi suuria investointeja tai aiheuta valtavaa sotkua. Pyydän etukäteen jo anteeksi kansanperinteen taitajilta, sillä olen ottanut hieman omia vapauksia.

  • Saunaan laitetaan koivunoksia tuomaan hyvää naimaonnea.
  • Lisäksi lauteille asetellaan pisteleviä oksia, esimerkiksi kuusesta, muistuttamaan morsianta siitä, ettei elämä ole aina helppoa.
  • Ensiksi saunaan menevät naimattomat ja sen jälkeen rouvat. Meidän porukassamme ei ollut yhtäkään jo avioitunutta, joten päätin, että ensiksi saunaan menevät ne, jotka eivät halua naimisiin, ovat yksineläjiä tai avioituvat vasta joskus kaukana tulevaisuudessa. Kun ensimmäinen porukka on saunonut morsiamen kanssa ja poistunut saunasta, saa morsian seurakseen mahdolliset rouvat, pian tai lähitulevaisuudessa avioituvat ja ylipäätään naimisiin haluavat.
  • Jotta vanha suola ei janota, ripotellaan morsiamen päälle suolaa.
  • Morsianta vihdotaan lujaa, jotta synnit tarttuvat vihtaan. Tämän voinee korvata koivunoksilla, jotka on jo muutenkin kuljetettu saunaan.
  • Morsian heittää löylyä niin monta kertaa kuin on ollut entisiä heiloja. Viimeinen kauhallinen eli loppukiulu on aviomiehelle.
  • Morsiamelle tehdään kahvikuorinta, jotta tulevan vaimon luonne pehmenee.
  • Hänen päälleen voidaan sivellä hunajaa, joka tuo makeutta ja hedelmällisyyttä. Jos ei halua sotkea hunajalla, luulen, että saunatontuille riittävät sokerikiteetkin.
  • Kesken saunomisen morsiamen päälle kaadetaan lasi kylmää vettä muistuttamaan siitä, että avioliitossa tulee yllättäviä vaiheita.
  • Morsiamen vaatteet käännetään väärinpäin hänen ollessa saunassa. Kun hän näkee vaatteensa, kertoo reaktio siitä, minkälainen tulevan vaimon luonne on avioliitossa.
  • Kun saunasta poistuu, kaadetaan pesuvedet huolella pois. Se symboloi painolastien taakse jättämistä.
  • Morsian juoksee saunan jälkeen sen ympäri ja sylkee mielestään kaikki entiset heilat. Halutessaan nimet voi kailottaa myös ääneen. Lopuksi hän pulahtaa järveen, jotta sulhot varmasti jäävät sinne. Polttariseurue voi samalla pitää meteliä, jotta pahat henget lähtevät, mikä takaa onnistuneen hääpäivän.
  • Saunan jälkeen morsiamen tukka letitetään samalla, kun itkuvirsi soi. Tällöin morsiamen ei tarvitse itkeä avioliiton aikana. Itkuvirsien mestareita ovat vanhat karjalaisnaiset, joten internet tarjoaa varmasti oikein hyviä kipaleita morsiussaunan päätökseen.

Jos kaipaat muita puuhavinkkejä aikuisten juhliin, kannattaa tutustua hyvän tuulen mökkiolympialaisiin.

Lisää polttarivinkkejä voi lukea uudesta jutustani Mistä on hyvät polttarit tehty?

Mitä sinun polttareissasi tapahtui? Löysitkö mieluisia tehtävävinkkejä?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Tv-sarjat, jotka tekivät lähtemättömän vaikutuksen minuun

Jaoin teille tovi sitten kirjoja, jotka ovat tehneet suuren vaikutuksen minuun. Vaikka olen aina ollut enemmän ’se lukeva tyttö’, ovat tv-sarjat olleet tärkeä osa kulttuurinautintoani jo teini-iästä lähtien. Näitä sarjoja muistelen vieläkin!
tv-sarjat_ennenaamukahviaeivoi

Team Ahma

Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Taneli Mäkelän Team Ahma (1998–2007) on yksi varhaisimpia tv-sarjoja, jotka muistan lapsuudestani, jos Muumeja ja Pikku Kakkosta ei oteta huomioon. Jotkut vitsit Team Ahmasta jäivät elämään perheeseemme, ja saatamme viljellä niitä vielä lapsuudenystävänikin kanssa. Jos nyt katsoisin Team Ahman uudelleen, voisi taika olla kadonnut. Hauska yksityiskohta on se, että äitiäni kutsutaan edelleen Hjördikseksi sarjan toisen päähenkilön Alpon (Taneli Mäkelä) tädin (Jope Ruonansuu) mukaan.

Seitsemän

Ilkka Vanteen ohjaama Ylellä nähty Seitsemän (2001) oli ensimmäinen niin sanottu aikuisten draama, jota seurasin ja jota pystyin jokseenkin analysoimaan. Osa sarjasta tosin avautui minulle vasta, kun katsoin sen uudelleen aikuisuuden kynnyksellä. Rivitaloyhtiöön osuvasta kimppaloton päävoitosta kertova 12-osainen draama käsittelee hienosti jättipotin vaikutuksia ihmiseen ja ihmissuhteisiin. Lottovoitosta ei sen koomin ole tehty yhtä hyvää kulttuuripläjäystä, sillä esimerkiksi Anna-Leena Härkösen Kaikki oikein -romaanin (2014) elokuvaversiointikin (2018) jää vaisuksi vetkutteluksi ilman oikeaa tunnetta.

Seitsemän on katsottavissa Yle Areenssa.

Maalaiskomediat

Kesä tuoksuu aina Maalaiskomedioilta! Tuijotin kuvitteellisesta Kuusniemen kunnasta kertovaa draamaa aina loma-aamuisin, kun jäin yksin vanhempien lähdettyä töihin. Muistelen edelleen kaiholla sitä, miten aurinko paistoi, miten herkullisilta kurkkuvoileivät maistuivat ja miten vietin päivän kevyessä paitulissa. Tärkeimpiin tv-sarjamuistoihini liittyvätkin kiinteästi nimenomaan henkilökohtaiset muistot, usein kesä ja lapsuusvuodet. Maalaiskomediat (1998–2007) ovat melko ajattomia, mutta harvoin ajan puremalta voi välttyä täysin. Siksi olen päättänyt jättää sarjan taakseni ja pitää kauniit kesämuistot itselläni. Erityiskiitoksen sarja saa huikeista henkilöhahmoista ja terävistä stereotypioista, jotka nauravat meille pöhköille suomalaisille. Maalaiskomedioita ilmestyi yhteensä neljä: Vain muutaman huijarin tähden, Peräkamaripojat, Mooseksen perintö ja Turvetta ja timantteja.

Kaikki jaksot ovat katsottavissa Yle Areenasta.

Tahdon asia

Tahdon asia (2005) on mahdollisesti paras suomalainen televisiosarja, jonka olen koskaan nähnyt. Johanna Hartikaisen käsikirjoittama ja Johanna Vuoksenmaan ohjaama sarja kertoo Kauniaisissa asuvasta perheestä, joka ajautuu kriisiin perheen isän rakastuessa toiseen naiseen. Samassa sopassa ovat naapurit ja perhetutut. Tahdon asiassa parasta on terävä dialogi, taitavasti rakennetut henkilöhahmot ja upea draamankaari. Ei siis ihme, että olen nähnyt sarjan useita kertoja, vaikka harvoin jaksan tuijotella samoja sisältöjä vuodesta toiseen. Tahdon asian ydin vain kestää!

Kadonneet

Ylen Kadonneet-sarja (2006–) muutti merkittävästi minua. Koska en lapsena saanut katsoa Poliisi-TV:tä, oli Kadonneet ensimmäinen kosketukseni alan sisältöihin, vaikka katoaminen ei aina rikosta tarkoittaisikaan. Sarja vei minut mukanaan ja innosti katsomaan myöhemmin nettiarkistoista myös Rikostarinoita Suomesta (2001–) ja Rikostarinoita historiasta (2008). Nykyään voisi kai sanoa, että tosielämän mysteerit ovat yksi merkittävimmistä genreistä, joita sekä luen että katson. Välillä huomaan ahdistuvani raskaista tarinoista, ja pidän jollakin tapaa vääränä myös sitä, että haen jännitystä elämääni jonkun toisen tragedialla. Katoamistapaukset ja rikosmysteerit kiehtovat kuitenkin siksi, että ne osoittavat, miten haavoittuvainen ihmiselämä on ja miten kuljemme täällä niin vähän aikaa.

Kadonneet-jaksoja voi katsoa edelleen Ylen Elävästä arkistosta ja Areenasta.

Mitkä tv-sarjat ovat tehneet suurimman vaikutuksen sinuun? Löytyikö listalta omia suosikkeja?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Turvallista kotimaanmatkailua ääniaalloilla – testissä Nextory

*sisältää mainoslinkkejä

Matkahaaveeni siintävät jo horisontissa, mutta niiden toteutumista ennen täytyy pysytellä visusti Suomi-neidon helmojen katveessa. Vaikka kotimaanmatkailua on tuettava enemmän kuin koskaan, voi matkan suorittaa turvallisesti ja virtuaalisesti ääni- ja e-kirjasovelluksilla. Romaanien miljöissä pääsee nimittäin uskomattoman laajasti tutustumaan Suomeen. Tässä tulevat omat suosikkini!
nextory_ennenaamukahviaeivoi_1nextory_ennenaamukahviaeivoi_2nextory_ennenaamukahviaeivoi_3

Olisi varmasti parasta sanoa, ettei lukukokemuksen kannalta sukupuolella tai paikalla olisi merkitystä, mutta minulle on. Vaikka luen paljon ja monipuolisesti, dekkareiden suhteen olen erittäin nirso. Tätä juttua kirjoittaessani huomasin, että toden totta luen vain naisdekkaristeja, joiden sarjojen päähahmo on etelässä seikkaileva nainen.

Vaikka haluan ehdottomasti kannustaa kaikkia käyttämään turvallisesti kotimaan palveluita kesällä, sijoittuvat minun matkailu- ja lukuvinkkini tottumuksieni mukaisesti Suomi-neidon helmaan. Ei se tosin aivan huono idea ole! Ehkäpä tänä kesänä kannattaakin virtuaalimatkailla etelässä ja käydä oikeasti pohjoisessa, sillä sinne ei pääse aina edes dekkarin kyydissä – saati saa aikaiseksi muuten lähteä, me etelän laiskamadot.

Espoo

Tuija Lehtisen eläköitynyt kuusikymppinen rikostutkijahahmo Erja Repo asuu espoolaisessa tornitalossa, mutta selvittää rikoksia tähän mennessä ilmestyneissä dekkareissa myös Ruotsissa ja Kreikassa. Tarkkasilmäiset tunnistavat varmasti Espoon tutut kulmat Revon tutkimuksista.

Sarjaan kuuluvat Väärä vainaja (2016), Viesti menneisyydestä (2017), Kuollut jättää jäljen (2018) ja Tornin naakat (2019). Näistä ensimmäinen ja viimeinen on luettavissa *Nextoryssä.

Turku

Ellen Lähde on Eppu Nuotion Ellen Lähteen tutkimuksia -sarjan Turun Port Arthurissa asuva päähenkilö, joka Lehtisen Revon tavoin tosin päätyy niin Andalusiaan kuin Berliiniin asti. Nuotion kuvailema Portsa on idyllinen ja vastannee todellisuutta hyvin. Vaikka faktoissa pysyminen ei välttämättä nosta miljöön arvoa, lisää ainakin oman lukukokemukseni nautinnollisuutta se, että tiedän olevani todellisessa paikassa – olinpa mielikuvitusmatkalla tai en. Koko Ellen lähteen tutkimuksia -sarja on luettavissa *Nextoryssä: Myrkkykeiso (2017), Anopinhammas (2018) ja Elämänlanka (2020).

Helsinki

Helsinki-dekkareiden suurin kuningatar on eittämättä Outi Pakkanen, jonka Anna Laine -dekkareita on julkaistu niin valtava määrä, että niitä on jopa mahdotonta luetella. Jos pääkaupunkiseutu kauhistuttaa kesällä, pääsee Pakkasen dekkareiden mukana koluamaan Helsingin keskustan, Lauttasaaren ja lähialueet käsittämättömän tarkasti. Pakkanen on julkaissut teoksiaan 1970-luvulta asti, joten hänen tuotannossaan näkee kauniisti ajankulun. Maailma ei totisesti ole etenkään enää ennallaan, ja paljon on muuttunut yli 40 vuodessa. *Nextoryssa luettavissa on peräti 22 Pakkas-dekkaria.

Fiktiivinen kaupunki

Ei ole salaisuus, että viehätyn paljon ruotsin kielestä ja suomenruotsalaisesta kulttuurista. Toimittaja Eva Frantzin Anna Glad -sarja kuuluukin suosikkeihini, vaikka julkaistu on vasta kaksi osaa: blogikulttuuriin kantaa ottava Sininen huvila (2017) ja vanhoja koulumuistoja koluava Kahdeksas neito (2018). Frantz ei dekkareissaan paljasta, mistä kaupungista on kyse, mutta lukija voi tunnistaa suomenruotsalaisen pikkukaupungin stereotypioineen ja sijoittaa sen haluamaansa paikkaan kartalle. Frantzin Glad-dekkarit on myös saatavilla *Nextoryssä.

Paluu pohjoiseen

Jos kaipaa sittenkin pohjoisia maisemia ja naapurimaata, kannattaa *Nextoryssä nautiskella Åsa Larssonin Rebecka Martinsson -sarjaa, joka parhaillaan on katsottavissa ainakin C Moressa. Kiirunan Kurravaarassa asuvasta syyttäjä Martinssonista kertova ensimmäinen kausi perustuu Larssonin kirjoihin, toisen käsikirjoittamisessa Larsson on ollut mukana.

*Rekisteröitymällä Nextoryn käyttäjäksi saat 14 päivää maksutonta luku- ja kuunteluaikaa. Palvelussa ei ole sitovuutta, ja kirjoja voi lukea ja kuunnella niin paljon kuin haluaa. Nextory toimii myös offline-tilassa, joten jos kotimaassa tai ulkomailla joutuu internetyhteyksien ulkopuolelle, onnistuu nautiskelu silloinkin.
Maksuton aika koskee uusia käyttäjiä.

Vaikuttaako romaanin tapahtumapaikka kiinnostukseesi ja lukukokemukseesi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Myöhäisherännäinen äänikirjojen kimpussa: Miten käy lukukokemuksen?

*Käyttöoikeus saatu ilmaiseksi Storyteliltä

Ei ihme, että maassa vallitsevassa poikkeustilassa kirjastojenkin ollessa suljettuina ääni- ja e-kirjasovellusten suosio on kasvanut. Minä hyppäsin kelkkaan jo pari viikkoa sitten autuaan tietämättömänä siitä, kuinka pitkälle virustilanne kehittyisi. Minä, joka lähtökohtaisesti inhoan elektroniikkaa ja rakastan painettuja kirjoja enemmän kuin mitään uutta teknologiaa.
Storytel-original_SukulainenTekee oikein pahaa myöntää, kuinka käteviä ääni- ja e-kirjasovellukset ovat. Ensinnäkin siksi, että minutkin on kasvatettu siihen, että näytön tuijottaminen tuhoaa silmät ja surkastuttaa aivosolut. Toiseksi siksi, että koen painettujen kirjojen lukemisen äärimmäisen rentouttavana ja niiden hipelöimisen miellyttävänä.

Tänä hurjana keväänä Storytelin kaltaisten sovellusten toiminta ja hyödyt punnitaan, kun kirjastoonkaan ei ole mitään asiaa. Tavallisessa tilanteessa arvostan kirjaston palveluita kovasti, vaikka kirjojen yleinen hygienia on mietityttänyt jo ennen koko virustilannetta. Julkisten palveluiden käyttämistä ei myöskään helpota kyltymätön halu nauttia uutuuskirjoja, joiden jonotusajat kestävät kirjastossa kuukausia.

Jos nauttii elektronisesta lukemisesta tai kuuntelusta, on ääni- ja e-kirjasovellus hyvä ja äärimmäisen kätevä valinta. Tottumista se voi vaatia, eikä loppujen lopuksi sovi koskaan kaikille. Vaikka tilanne maailmassa on vakava, en silti koskaan olisi uskonut rakastuvani lukusovelluksiin hyvän saatavuuden lisäksi hygienian vuoksi. Luksuspalveluissakin lopulta korostuvat elämän peruspilarit – terveys, turvallisuus ja vapaus.

Vuokko korviin vai silmät tihruun?

Olen ehdottomasti e-kirjojen kannalla, sillä niiden avulla pääsee kaikista lähimmäksi paperisia teoksia, joita edelleen niin kovasti rakastan, vaikka tiedostan, että kustannusala on murroksessa niin kuin talous ja ansaintamallit muutenkin.

Storytelin sovellus estää ainakin minun laitteellani ylimääräiset häiriöt, joten viesti-ikkunat eivät ponnahda keskelle kirjan sivua lukuhetken aikana. Vaikka edelleen pohdin elektroniikan vaikutusta lukukokemuksen arvokkuuteen, on myös e-kirjaan helppo uppoutua, kun häiriötekijät on poistettu alustalta. Itse asiassa keskittyminen voi olla jopa syvempää kuin painettuun kirjaan, sillä sitä pidellessä vieressä yleensä makaa itse paholainen eli luuri, jonka houkuttavat piippaukset ovat alati tarjolla. Kuulostaa nurinkuriselta, mutta toimii.

Tunnustan, etten olisi kuunnellut ensimmäistäkään äänikirjaa, jos kaikki minua kiinnostaneet teokset olisivat olleet saatavilla e-kirjana. Jouduin siis kuuntelemaan Sukulainen-dekkarin, mutta kokemus oli flunssaisena ihan kelpo, vaikka nukahdin toistuvasti kirjan ääreen. Kuunteleminen helpottui, kun käänsin nopeuden puolitoista- tai jopa kaksinkertaiseksi. Voisi tosin tehdä hyvää harjoitella keskittymistä myös verkkaisen äänikirjan äärellä. Ehkä siten oppisi sulkemaan kaiken käsillä olevan hetken ulkopuolella olevan epäolennaisen pois mielestä.

Kevätsuosikkini

Meritta Koivisto (2020) Sukulainen

Koiviston varta vasten äänikirjaksi kirjoittama Sukulainen kertoo ruotsinsuomalaisesta poliisista Harriet Jaatisesta, joka alkaa tutkia psykiatrisessa hoitolaitoksessa tapahtunutta kuolemaa. Tapahtumaketju johtaa Jaatisen syvälle ruotsalaisen ja suomalaisen suvun salaisuuksiin. Ilahduttavaa sinänsä aivan tavallisessa dekkarissa on se, että juoni kantaa loppuun saakka ja yllättää vielä viimeisillä kuunteluminuuteilla.

Sukulaista ei ole saatavilla lainkaan e-kirjana, vaan tarjolla on pelkästään Vuokko Hovatan lukema äänikirja, sillä teos kuuluu Storytel Original -sarjaan. Hovatan ääni on ihanan pehmeä, hyvällä tavalla unettava.

Emmi-Liia Sjöholm (2020) Paperilla toinen

Sjöholmin naiseksi kasvamisesta kertova esikoisteos on niitä kirjoja, jotka nimenomaan haluaisin lukea oikeista kirjan kansista. Haluaisin nuuhkia sivuja ja silittää niitä. Nauttia sanoista ja katsoa, miltä ne näyttävät sivulla painettuina. En ole autofiktion suuri ystävä, mutta Sjöholmin teos on koskettava, silkkaa sanataidetta, piti sisällöstä tai ei. En suosittele kuuntelemaan Paperilla toista, sillä kirjan ääni tulee aina lukijan sisältä.

Riikka Suominen (2020) Suhteellisen vapaata

Suhteellisen vapaata on Suomisen esikoisteos vapaasta suhteesta – kuten nimi leikitellen ja ilmiselvästi kertoo. Koska suosin e-kirjoja, myös Suomisen teoksen luin. Teksti on sujuvaa, aihe puhutteleva, mutta ilmaisu kevyttä. Suomisen teoksesta saavat varmasti irti eri elämäntilanteissa olevat. Jotkut samastuvat, ehkä innostuvat ja muut kauhistelevat.

Oletko kokeillut ääni- ja e-kirjasovelluksia? Onko suhtautumisesi niihin muuttunut virustilanteessa?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Henkilökohtaiset sarjasuositukseni

Olisi mahtavaa olla sarjaguru ja rakastaa kaikenlaisia ohjelmia, mutta minulla on aika suppea maku, ja tämä juttu onkin ylistys sille. Sarjat sopivat erityisen hyvin suolenpätkiä kammoaville ihmissuhdedraaman rakastajille. Nappaa talteen siis vinkit parhaimmista rikossarjoista, Nordic Noirista ja pohjoismaisesta komediasta!
BT_EPS4_Janina_in_water_Olivia_Ainali-1Kuva: Fisher King. Janina Sorjonen (Olivia Ainali) on rikostutkija Kari Sorjosen (Ville Virtanen) tytär.

Kausiuutuuksia

Solsidan (2010–)

Ruotsalaiskomedia irvailee omistavalle luokalle nerokkain sanakääntein aatetta tuputtamatta ja viihdettä tarjoamalla. Solsidan ei ole poliittinen sarja, vaan pyrkii ennen kaikkea viihteen keinoin vaikuttamaan siihen, että näkyväksi tulisi se, mikä yhteiskunnassa on pielessä. Katsojan vastuulla on päättää, katsooko pelkkää teatteria vai sanomaa sen taustalla.

Sarjan kuudes kausi julkaistiin syksyllä 2019. Viidennen ja kuudennen kauden välissä kannattaa katsoa sarjasta tehty elokuva Solsidan (2017), jotta tarinasta saa kaiken irti.

Saatavilla C Moressa ja Yle Areenassa.

The Affair (2014–2019)

Viidestä kaudesta koostuva The Affair kertoo siitä, mitä tapahtuu, kun salasuhde romuttaa pitkän avioliiton. Mikään ei kuitenkaan ole mustavalkoista, ja jokaisella osapuolella on aina oma näkemyksensä tarinasta, minkä sarja osoittaa konkreettisen kauniisti kertomalla niistä aina molempien osapuolten version. The Affair tuo esiin myös sen, että anteeksi antaminen ja saaminen on mahdollista.

Vuonna 2019 julkaistu viides kausi jää sarjan viimeiseksi, mutta vie onneksi tarinan päätökseensä. Lopullisesti. Jos muuten on kuullut huhuja viidennen kauden scifi-elementeistä, ei kannata säikähtää. Kyse on tulevaisuudesta, ei ufohyökkäyksestä.

Saatavilla HBO Nordicissa.

Sorjonen (Bordertown) (2016–2019)

Lappeenrantaan sijoittuva sarja seuraa rikostutkija Kari Sorjosen (Ville Virtanen) työtä rajakaupungissa. Sarja on surullinen ja ahdistava, mutta myös koskettava. Jokainen kausi keskittyy useisiin toisistaan erillisiin rikoksiin, mutta punaisena lankana kulkee vaihtelevalla näkyvyydellä Lasse Maasalon (Sampo Sarkola) tapaus, Lappeenrannan hämäräbisnekset sekä yhteys Venäjään.

Parhaiten sarjasta saa irti siten, että katsoo kaudet putkeen, sillä kolmen vuoden tauon jälkeen kolmatta kautta katsoessa on jo vaikea muistaa, mitä ihmettä Lasse Maasalolle tapahtui vuonna 2016.

Saatavilla Yle Areenasta. Kolmas kausi julkaistiin syksyllä 2019.

Syke (2014–)

Toisin kuin mainostin, Sykkeeseen kuuluvat suolenpätkät, mutta sarja on onneksi toteutettu hyvällä maulla, eikä saa vauhkoksi kaltaistani terveyssekoilijaakaan. Pidän Sykkeessä sen realistisuudesta ja siitä, kuinka se tekee kunniaa hoitotyölle.

Kaudet 1–4 saatavilla Yle Areenassa ja viidennestä kaudesta eteenpäin Ruudussa. Seitsemäs kausi julkaistaan Ruudussa tammikuussa 2020.

C Moren vahvat

Kadonnut (The Missing) (2014–)

Brittiläisestä Kadonnut-sarjasta on juuri julkaistu kolmas kausi. Tapaus vaihtuu joka kaudella, mutta ranskalaistaustainen etsivä Julien Baptiste (Tchéky Karyo) pysyy keskiössä. Kolmas kausi on kahta aiempaa raaempi, ja nähtäväksi jää, viehätynkö enää sarjasta, mutta sen voin sanoa varmuudella, että kaksi ensimmäistä kautta ovat mahtavia: koskettavia ja yllättäviä.

Saatavilla C Moressa.

Dicte (2013–2016)

Olen ylistänyt Dicteä ennenkin. Kolmikautinen Dicte johdattaa katsojan tanskalaiseen rikostoimitukseen ja inhimillisten rikosmysteerien pariin. Kevyt ja koukuttava sarja Nordic Noirin ystäville!

Saatavilla C Moressa.

Rikostutkija Bergman (STHLM Rekviem) (2018–)

Kristina Ohlssonin (s. 1979) kirjoista tehty sarja kertoo sulkeutuneen kriminologin Fredrika Bergmanin (Liv Mjönes) työstä Tukholmassa. Mikään hyvän mielen sarja ei ole kyseessä, mutta rikokset ovat kuitenkin koukuttavia ja jopa monimutkaisia. Surullisen sarjan ensimmäinen kausi päättyy yllätysratkaisuun, johon harvemmin törmää rikossarjoissa.

Saatavilla C Moressa.

Yle Areenasta toistaiseksi poistuneet

Mrs. Wilson (2018)

Mini-tv-sarja Mrs. Wilson kertoo The Affairista tutun Ruth Wilsonin isovanhemmista Alison ja Alexander Wilsonista, joiden historiaa käsittelevän sarjan tuottamiseen Wilson itse on pääosan esittämisen lisäksi osallistunut. Kun Alexander kuolee vuonna 1963, kaatuvat kulissit ja Alison joutuu tahtomattaan kohtaamaan sen, ettei hän olekaan ainoa Mrs. Wilson. Lukemalla Ruth Wilsonin haastatteluja voi selvittää, mitä suvulle kuuluu nykyään.

Aiemmin ollut katsottavissa Yle Areenassa.

Maria Lang -elokuvasarja (2013)

Salapoliisikirjailija Maria Langin (1914–1991) romaaneihin perustuva tv-elokuvasarja vie katsojan 1950-luvun rikosten pariin, joita ratkovat Puck Ekstedt (myöh. Bure) (Tuva Novotny), Ejnar Bure (Linus Wahgren) ja Christer Wijk (Ola Rapace). Rikokset ovat aikaansa nähden yllättäviä, mutta eivät sentään ennalta arvaamattomia. Parasta sarjassa on kuitenkin 1950-luvun ajankuva, jota on ilo katsella, sillä sitä näkee edelleen harvoin televisiossa.

Aiemmin ollut katsottavissa Yle Areenassa.

Mitä sarjoja suosittelet?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Joulutietokilpailu 2019 – nappaa talteen ja käytä vapaasti

Rakastan tietovisoja, ja sen tietävät kaikki minut tuntevat. Pidän niitä nimittäin kyllästymiseen asti kaikissa illanvietoissa. Tänä vuonna en järjestä tietokilpailua lähipiirilleni, mutta sen sijaan tarjoan Ennen aamukahvia ei voi -lukijoille vapaasti käytettävän visan. Tätä saa hyödyntää miten haluaa, kunhan mainitsee lähteen!
Jouluvisa2019

1. Mistä päin ensimmäiset tiedot joulukuusesta on saatu?
a) Strasbourgin hiippakunnasta
b) Urgellin hiippakunnasta
c) Liègen hiippakunnasta

2. Milloin joulukuusi saapui Pohjoismaihin?
a) 1600-luvulla
b) 1700-luvulla
c) 1800-luvulla

3. Kenen kuninkaan aikana kalenterista poistettiin ylimääräisiä joulun ajan pyhäpäiviä?
a) Aadolf Fredrikin
b) Kustaa III:n
c) Kustaa IV Aadolfin

4. Minkä vuoksi joulusaunassa oli tarkoituksena heittää mahdollisimman kovat löylyt?
a) vuoden tekojen anteeksi saamiseksi
b) paholaisen karkottamiseksi
c) viljaonnen takaamiseksi

5. Mitä joulupukki teki ennen kuin hahmon ideaksi vakiintui lahjojen antaminen?
a) vaati viinaryyppyä
b) vaati saunottamista
c) vaati kynttilöitä

6. Mistä adventtikynttilöiden polttamisen perinne on tullut Suomeen?
a) Itävallasta
b) Alankomaista
c) Saksasta

7. Mikä on vanhin suomalaiseen jouluun kuuluva ruoka?
a) lipeäkala
b) perunalaatikko
c) rosolli

8. Mistä riisipuuron manteli sai inspiraationsa?
a) pavusta ohrapuurossa
b) herneestä kaurapuurossa
c) taatelista ohrapuurossa

9. Milloin piparkakkuja alettiin valmistaa kotikeittiöissä Suomessa?
a) 1700-luvulla
b) 1800-luvulla
c) 1900-luvulla

10. Mitä rosolliin alun perin kuului?
a) sekalaisia juureksia ja lipeäkalaa
b) perunoita, sipulia ja suolasilakoita
c) perunoita, sipulia ja omenaa

11. Mitä viikingit uskoivat jouluviinaryypyn saavan aikaan?
a) siunaavan sadon
b) nostavan hedelmällisyyttä
c) tuovan sotaonnea tulevalle vuodelle

12. Milloin joulu yritettiin kieltää brittiläisessä imperiumissa?
a) 1520–1545
b) 1603–1608
c) 1653–1658

13. Milloin joulukortteja valmistettiin tiettävästi ensimmäistä kertaa sarjatuotantona?
a) jo ennen 1700-lukua
b) 1820-luvulla
c) 1840-luvulla

14. Miksi mistelin alla alettiin suudella?
a) se oli hedelmällisyyden symboli, johon kansa uskoi
b) kirkko halusi kontrolloida siveellisyyttä
c) tieto kasvin terveysvaikutuksista levisi kansan keskuuteen

15. Ketkä veivät pukkiperinteen Yhdysvaltoihin?
a) englantilaiset siirtolaiset
b) pohjoismaalaiset siirtolaiset
c) hollantilaiset siirtolaiset

16. Mihin väriin pukki pukeutui ennen punaisen asun yleistymistä?
a) tummansiniseen
b) vihreään
c) tummanruskeaan

17. Mitkä kaksi hahmoa yhdistyvät suomalaisessa joulupukissa?
a) Nuuttipukki ja Yhdysvalloissa syntynyt Coca-Cola-pukki
b) Pyhä Nikolaus ja Nuuttipukki
c) Pyhä Nikolaus ja Krampus

18. Mitä tekee tarun mukaan itävaltalainen Alpeilla asuva Krampus-hahmo, joka tulee esiin joulukuussa?
a) liehittelee vaimoja
b) juottaa miehiä
c) rankaisee lapsia

19. Mitkä pelastivat tarinan mukaan ukrainalaisen naisen joulun?
a) hämähäkit
b) tontut
c) naakat

20. Kristillisen perinteen mukaan joulu päättyy loppiaiseen. Milloin joulun ennen loppiaisen vakiintumista katsottiin päättyvän?
a) 2.1.
b) 13.1.
c) 26.1.

Kerro ihmeessä, jos hyödynsit tietovisaa!

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Poikabändi – hetki ennen kuin ysäri museoidaan

Tampereen Työväen Teatterin syksyn uutuusmusikaali Poikabändi on kaikin puolin taitavasti toteutettu esitys, joka lunastaa lupauksensa viihdyttää, naurattaa ja sytyttää 90-luvun tematiikalla.
poikabandi_300dpi_vaaka.jpgKUVA: Tampereen Työväen Teatteri. Jonas Saaren (vas.), Jari Aholan, Jon-Jon Geitelin, Lauri Mikkolan ja Saska Pulkkisen roolihahmot perustavat ToiBoysin.

Toijala vuonna 1992, nurin mennyt mainostoimisto ja kaiken menettäneet kolmikymppiset Make (Samuli Muje) ja Kari (Jari Ahola). Maa velloo lamassa, kuten vuosiluvusta voi päätellä, mutta jotakin pitäisi keksiä. Syntyy vasten kaikkia odotuksia ja rattaisiin laitettuja vanhan ajan kapuloita poikabändi ToiBoys eli Toijalan pojat. Nauruhermoja kutkuttavien koe-esiintymisien jälkeen kuvitteelliseen yhtyeeseen liittyvät myös Matteus (Jon-Jon Geitel), Juzzi (Jonas Saari), Seitti (Saska Pulkkinen) ja Korppi (Lauri Mikkola).

Näytelmässä yhtyeen kuvitteellisena – ja toisella tasolla todellisena – keikkayleisönä toimivat teatterisalin katsojat. Se mahdollistaa avoimen kommunikoinnin yleisön kanssa. Flirtti on estotonta eikä katsoja välttämättä edes muista olevansa teatterissa. Sen huomaa, sillä monet laulavat mukana, nousevat seisomaan, taputtavat ja viheltävät. Vähän happamampi katsoja saattaa ottaa tästä itseensä, mutta jos nyt muistaa joten kuten kunnioittaa kanssakatsojia, saanee toteuttaa itseään haluamallaan tavalla.

Ei siis ole ihme, että fanipaidat menevät näytöksen jälkeen kuumille kiville – tai naisille. Liekö kyseessä visuaalisuuden nälkä vai hurmos taitavasta lavatyöskentelystä. Yleisön villiintyminen onkin itse asiassa kuin tilauksesta tapahtunut vuoropuhelu poikabändi-ilmiön kanssa. Millaisessa maailmassa täytyy ansaita  rahaa flirtillä ja hikoilemaan saavalla tanssilla? Miksi sillä ansaitsee paremmin kuin mainostoimistolla tai metsätöillä?

Natkutusmusikaalit sortuvat monesti ontuvaan tarinaan, mutta Poikabändiä ei siitä voi syyttää. Mikään maata mullistava kehityskertomus näytelmän käsikirjoitus ei ole, mutta ei tarvitsekaan, sillä ilo, ystävyys ja vuosikymmenteema välittyvät silti katsojalle, ja tarina kantaa läpi musikaalin aina lamavuosista uuden vuosituhannen taitteeseen. Hyvä niin, sillä olisi katsojan aliarviointia luottaa pelkkään huojumiseen ja vatkaamiseen, vaikka esitys on kieltämättä myös teknisesti visuaalinen ilotulitus. Muuta ei tosin voi odottaakaan TTT:n suurtuotannolta.

Poikabändiä katsoessa miettii, miten yhtäkkiä kävi niin, että 90-lukukin joutaa museoon. Johan siellä on 80-luvun leluja, bensamittareita ja päiväkotikalusteita (ks. Työväenmuseo Werstas). Tarpeeksi vanhoista asioistahan aikakausinäytelmiä yleensä tehdään, sillä silloin on helpointa ja hedelmällisintä nauraa aikalaiskliseille. Poikabändin huumori uppoaa niin 90-luvun aikuisiin kuin vuosikymmenen lapsiin. Hyvä yleistieto ja historiatuntemus auttavat aktivoimaan nauruhermot oikein kunnolla. Voisi siis sanoa, että näytelmässä on kevyestä luonteestaan huolimatta kaksi puolta: riemukas komedia ja ajan ilmiöiden tarkkanäköinen esittely.

Puhuessani kulttuurituotteesta en voi olla nostamatta esiin sen yhteiskunnallista merkitystä, vaikka samaan aikaan tiedostan, ettei kaikella viihteellä välttämättä tarvitse olla sitä. Viihde voi olla puhtaasti viihtymistä, ja ehkä sen yhteiskunnallinen merkitys on juuri se, että sen avulla voi vapautua kaikista yhteiskunnan kahleista. Leipää ja sirkushuveja -virttä en edes aloita. Poikabändiä ei ole tehty ottamaan kantaa, vaikka pieniä piikkejä aikakauden kaupallisuudelle ja arjen ilmiöille onkin havaittavissa. Esityksen sanoma lienee kuitenkin se, että aurinko paistaa aina lopulta risukasaan ja joskus se paistaa niin, että koko keko syttyy tuleen. Silloin syntyy uusia ilmiöitä.

Ennustan Poikabändistä TTT:n uutta, pitkäkestoista hittiä. Näytelmän jälkeen tuntuu nimittäin siltä, ettei yhdeksänkymmentäluku sittenkään kuole koskaan.

Esityksen käsiohjelma on puettu seinäkalenterin muotoon. Kukapa ei olisi 90-luvulla ja vähän sen jälkeenkin käynyt pieteetillä valitsemassa alkavalle vuodelle uutta seinäkalenteria. Vieläpä moneen huoneeseen. Poikabändi todella on viimeisen päälle harkittu kokonaisuus, jonka oheistuotteet tukevat teemaa.

Minkälaisia ajatuksia juttu tai näytelmä herättää?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Viimeksi googlattu x 10

Kylläpä voikin 10 viimeisintä Google-hakua kertoa paljon ihmisestä. Vaikka totuutta on helppo muunnella ja kehystää internetissä, voin vakuuttaa hakusanalistani olevan täyttä totta. Kaikki haut on tehty tänään.
DSC_0068.JPG”supreme robbie williams”
Mietin, milloin tämä upea pop-kappale julkaistiin. Olisin veikannut vuotta 2003, mutta väärin meni. Vuosi oli 2000. ”This new century keeps bringing me down”, lauloi Williams.

”matti ranin”
Samaan aikaan, kun kuuntelin Robbie Williamsia, tuli yhtäkkiä mieleen Ihmeidentekijät (1996–1998) ja Matti Ranin (1926–2013). Täytyi selvittää, milloin hän syntyi ja kuoli. Tarkistin myös vaimojen ja lasten tiedot. Näin opin knoppitietoa!

”työväenmuseo werstas aukioloajat”
Werstas on maksuton museo Tampereella Finlaysonin alueella. Olen käynyt siellä lukemattomia kertoja, mutta seuraavaksi haluan mennä kävelemään sinne kaikessa rauhassa yksin. Elokuvissa ja museoissa on rauhoittavaa käydä ihan vain itsekseen.

”mensan testi”
Katsoin Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa, jossa yksi morsian kertoi kuuluvansa Mensaan. Ajattelin tehdä testin itse, vaikka moinen seura ei minua kiinnosta missään määrin. Tein Mensan nettitestistä 10 tehtävää. Tylsiä olivat. Palluroita ja pylpyröitä siellä täällä. Minusta todellinen viisaus asuu muualla.

”bookbeat koodi”
No ei tietenkään ollut hyvää alekoodia, kun sitä oikeasti tarvitsisin.

”storytel eppu nuotio elämänlanka”
Mutta eipä haittaa. Miltään e- ja äänikirjafirmalta ei löydy niitä kirjoja, jotka juuri nyt haluaisin lukea.

”jadeia kuumakivihieronta”
Kävin Tampereen Lielahdessa sijaitsevassa Jadeia-kauneushoitolassa intialaisessa päänhieronnassa. Kosmetologi suositteli seuraavaksi kuumakivihierontaa, joten otin hinnoista heti selvää.

”manse rg”
Tunnetaan myös nimellä Koulukadun minigolf. On muuten vielä auki. Tältä kesältä testaamatta on enää huoparata. Tampere tunnetuksi -passissa on kaksi yhden hinnalla -tarjous, mutta sen olemme käyttäneet jo. Suosittelen ehdottomasti paikan kekseliästä eterniittirataa.

”tkl 21”
Käytän eniten bussia numero 21. Silloin harvoin, kun käytän. Sillä pääsee niin töihin kuin Lielahden ostosparatiisiin. Aikataulujen googlaaminen on aina ollut hankalaa, sillä jostakin syystä hakutulokset järjestyvät – mielestäni – aivan väärin. Parhaimmaksi hakusanapariksi olen todennut tkl:n ja halutun bussin numeron.

”agglutinatiivinen kieli”
Aloin tutkia Nattastuntureita, sitten saamen kieltä, sen murteita ja tunnuspiirteitä. Päädyin lukemaan myös agglutinatiivisesta kielestä. Se viittaa kielien luokkaan, jossa sanan vartaloon voi liittyä useita päätteitä ja affikseja.

Mitä itse googlasit viimeksi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa