Fine dining – ökyhuvittelua vai ymmärtämättömyyttä?

Illastin fine dining -ravintolassa serkkuni kanssa viime perjantaina. Viiden ruokalajin maistelumenu suisti meidät ähkyyn, ja selkä kipeytyi pönöttämisestä. Olemmeko liian rahvaita ymmärtämään lajin hienouden vai onko fine dining vain yliarvostettua nypläämistä?
DiningKuva ei liity perjantain illalliseemme. En uskaltanut kuvata ravintolassa, mikä kertoo hyvin olettamastani ilmapiiristä.

Kun saimme eteemme keittiön tervehdykseksi kutsutun nokareen, olimme varmoja, että ilta päättyisi grillikopille. Nykyihmisen, kun pitää saada itsensä täyteen, ei todellakaan hinnalla millä hyvänsä, vaan järkevään hintaan. Maistelumenu eteni kuitenkin sellaisiin sfääreihin, ettemme olleet lainkaan varmoja, pystymmekö kävelemään takaisin keskustaan. Jouduimme lepäämään rautatieaseman ravintolassa.

Maistelumenumme maksoi yhdeltä henkilöltä 70 euroa ja 12 senttilitraa viiniä 15 euroa. Minusta summat kuulostavat pyöristyttäviltä. Ravintola oli pieni ja hiljainen, yritimme kuiskia salaisuuksia toisillemme ja lukea huulilta uusimmat kuulumiset. Todellisuudessa olisi pitänyt tyytyä ylistämään rapeaksi kärvennettyä kaalia ja rouskuttamaan sorbettia viettelevää granolaa.

Minusta tuntui, ettei tarjottu ape ole minua varten. En kuulunut ravintolaan. En nukkaisen jakkuni kanssa, en kenkieni kanssa, jotka valuttivat kuraa vaalealle parketille ja jättivät pikkukiviä jälkeensä vessareissullani. WC:n hanaan oli kiinnitetty leveä kaulus. Se sai virtaavan suihkun näyttämään vesiputoukselta. Siitä minäkin maksoin 170 euron laskulla osani.

Se, miksi fine dining tuntuu siltä, että se on tarkoitettu vain tietylle kansanosalle, johtuu siitä, ettei hintoja kerrota avoimesti. Se ei yksinkertaisesti ole tapana, ei kuulu tyyliin. Meille tarjottiin listan kalleimmat viinit eikä muusta ollut puhe. Oikeasti elämä ei ole muutamasta eurosta kiinni, mutta en voi valehdella, etteikö hintapimitys risoisi. Nuukailu ei kuitenkaan kuulu samalle lautaselle suoristettujen vesikrassien ja punaviinissä uivien, yrttitahnan kanssa pelehtivien pihvinokareiden kanssa. Mieleeni tulee erityisen hyvin yksityisellä lääkäriasemalla asiointi, jonka jälkeen käteen lyödään käsittämätön lasku ilman, että kukaan on puhunut rahasta mitään.

Fine diningin suurin ongelma on käsitys siitä, mikä on järkevä hinta-laatusuhde. Mistä ihan oikeasti kannattaa maksaa? Missä vaiheessa yhteiskunta kehittyi siihen pisteeseen, että muutamasta juureskikkareesta voi ja on soveliasta maksaa kolminumeroisia summia? Onko kokemus todella niin uniikki, että se on joka sentin arvoinen? Kuka määrittää kuutioksi kovetetun porkkanasoseen arvokkaammaksi kuin kaksi ihmistä ruokkivan noutoruoan?

Kaikenlaisesta vegehifistelystä huolimatta taidan kuitenkin olla niin tavallinen tallukka, että nautin eniten kympin maksavasta rehellisestä ravintolapurilaisesta, ja jos oikein hulluksi heittäydyn, maistelen ruokia peräti kahdella kympillä. Sen enempää ei yleensä kannata maksaa mistään, minkä tunkee kurkustaan alas.

Niin mehevää linssilajiketta ei tältä planeetalta löydy, että maksaisin sen vienosta tanssista suolaliemen kanssa sata euroa.

Mitä mieltä olet fine diningista? Olisitko valmis maksamaan siitä? Mikä on kohtuullinen hinta illalliselle?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Vegeruokailu – mistä aloittaa?

Tammikuun vegaanihaaste on jo pitkällä, mutta eivät uudet ruokailutottumukset kuukautta katso. Täyskäännöstä ei tarvitse tehdä, vaan voi aloittaa korvaamalla viikon aterioita uusilla resepteillä valmistetuilla pöperöillä. Vegaaninen ruokavalio on parhaimmillaan edullista ja vähärasvaista maukkauden lisäksi tietysti.
vegeruokailu_salaattiOlen ollut kasvissyöjä yhdeksän vuotta ja siitä viitisen vuotta lähes kokonaan vegaani. Aloitin itse kasvissyönnin siitä lähtökohdasta, että ajattelin, etten koskaan voisi olla kasvissyöjä, kun taas nyt ajattelen, etten voisi enää syödä eläinperäisiä tuotteita.

Muiden valinnat eivät ole minulta pois, ilmasto ja muut seikat ovat sitten toinen asia. Moralisointi ei kuitenkaan ole ruokailuvinkkien idea, vaan hyvällä mielellä helposti syöminen.

Jakamani vinkit eivät ole absoluuttisia totuuksia, vaan tapoja ja tuotteita, jotka minä olen havainnut hyväksi. En myöskään ota kantaa ravitsemukseen.

Vegaanien on kuitenkin hyvä syödä B12-vitamiinia, sillä sitä ei saa kasvikunnan tuotteista.

Vege viittaa yleensä pelkkään kasvissyöntiin, ei välttämättä vegaaniseen ruokaan, vaikka vege- ja vegaani-termejä käytetään monesti iloisesti sekaisin. Otsikossa on käytetty vege-sanaa, sillä se sopii siihen paremmin eivätkä ohjeeni ole tarkkoja. Ravintoloissa kannattaa siis olla tarkkana, jos annoksessa lukee sen olevan vege. VE-merkintä tarkoittaa vegaanista.

vegeruokailu_vihanneksetKasvissyönti ei ole vain kasvisten syömistä.

Alkuaskeleet

Aivan ensimmäiseksi kannattaa korvata maitotuotteet kasviperäisillä valmisteilla. Se on kaikkein helpointa, sillä muutos ei vaadi kuin vastaavien tuotteiden etsimisen. Kaupoissa on lukuisia kasvipohjaisia juomia, kermoja, juustoja ja jogurtteja. Vaikka kasvijuomien kanssa voi hifistellä, käy mikä tahansa juoma pääosin mihin tahansa ruokaan korvaamaan maidon.

  • Minä käytän leivonnassa ja laatikkoruoissa soijamaitoa.
  • Kahviini laitan Lidlin Oattis-kahvijuomaa tai iKaffea, samat juomat sopivat myös puuroihin.
  • Leivontaan ja puuroihin sopii myös mantelijuoma.
  • Kaurajuoma on perusvarma tuote, jota voi lorauttaa mihin tahansa.

Kananmunan korvaaminen on maitotuotteita vaikeampaa, sillä suoraa korviketta kananmunalle ei ole. Leivonnassa kananmunan voi korvata pellavan- tai chiansiemengeelillä joissakin tapauksissa. Varsinaista vegemunaa ei muutamaa valmisseosta lukuun ottamatta ole olemassa, mutta aamupalamunakkaan sijasta voi valmistaa kikhernekkään, joka tehdään kikhernejauhoista, vedestä ja mausteista. Jos kananmunattomuus tuntuu vaikealta, kannattaa munat vaihtaa edes luomuihin, syödä niitä kohtuudella ja suosia lähitiloja.

Vegaanisesti syöminen on juuri niin kallista tai halpaa kuin siitä haluaa tehdä. Mitä enemmän ostaa valmistuotteita, sitä kalliimpaa syöminen on. Vegeproteiinivalmisteiden ja vegejuustojen kilohinta on korkea, vaikka myös edullisia vaihtoehtoja on saatavilla.

Aamupala

Syön aamupalalla smoothieita, leipää ja puuroa vaihdellen.

  • Perussmoothieeni tulee 3 desilitraa vaniljasoijamaitoa, 1 desilitra riisi-herneproteiinia ja noin 100 grammaa jäisiä marjoja
  • Syön täysjyväsiemenpaahtoleipää guacamolella tai hummuksella. Suosikkejani ovat Lidlin valmisguacamole, jossa on 96 prosenttia avokadoa, ja kermaiset hummukset joko maustamattomina tai chilimaustettuina.
  • Tekipä puuron keittämällä aamulla tai yön yli kulhossa tekeyttämällä, voi päälle laittaa pähkinävoita ja marjoja. Keitetyn puuron teen kasvijuomaan ja tuorepuuron vegejogurttiin chiansiementen kera.
  • Kikhernekäs eli kikhernemunakas valmistuu myös nopeasti, mutta sellaisenaan lätty on aika kuiva, joten se vaatii täytteitä.

vegeruokailu_tofuTofun valmistaminen ja maustaminen on helppoa, sillä tofu imee marinadin hyvin. Myös pelkkä paistettu tofu sellaisenaan riittää aterian osaksi.

Proteiini

Edullisia vegeproteiineja ovat linssit, pavut ja soijarouhe. Aasiakaupoissa myös tofu on halpaa. Jos niistä aloittaminen tuntuu hankalalta, täytyy rahapussia raottaa hieman enemmän ja ostaa esimerkiksi nyhtökauraa, Härkistä tai hyvin paljon lihatuotteita muistuttavia soija- tai seitanpohjaisia pihvejä ja pyöryköitä.

Alla on minun henkilökohtaiset vegeproteiinisuosikkini perusruoasta valmistuotteisiin.

  • Käyttövalmiit linssit, kikherneet ja kidneypavut. Kaikkia näitä voi ostaa kuivatuotteina, mutta ne eivät varsinaisesti inspiroi uuteen ruokavalioon pitkän valmistusprosessin vuoksi. Kannattaa ostaa siis käyttövalmiita papuja ja herneitä, vaikka niiden kilohinta hieman kuivatuotteita kovempi onkin.
  • Tofu on edullisinta etnisissä kaupoissa. Tofua ei ole pakko kuivata sen kummemmin, vaikka ohjeissa niin sanotaan. Toki ylimääräinen vesi on hyvä poistaa, mutta se hoituu hetkessä paperilla pyyhkien. Helppo marinadi syntyy soijakastikkeesta ja mausteista. Myös maustamaton ja paistettu tofu on hyvä proteiinilisä lautaselle.
  • Soijarouhe on edullista ja sillä voi korvata lihan missä tahansa ruoassa. Turvota rouhe lämpimässä vedessä ja paista sitten pannulla.
  • Nyhtökaura ja Härkis. Härkäpavusta tehty Härkis sopii aloittelijalle parhaiten, sillä koostumus on helppo ja se muistuttaa paljon jauhelihaa.

vegeruokailu_arkiruokaPerinteiset arkiruoat on helppo versioida vegaanisiksi. Kuvassa näkyy vegaaninen lihapulla-spagettivuoka.

Arkilounaat

Jos ajattelee esimerkiksi perinteisiä suomalaisia laatikkoruokia, voi lihan korvata niistä helposti millä tahansa vegeproteiinivalmisteella. Kätevin on laatikoissa soijarouhe, jota ei tarvitse välttämättä edes paistaa etukäteen.

  • Munamaidon voi korvata soijajuoman ja psylliumkuidun sekoituksella.
  • Maito- tai kermaseoksen laatikkoruoassa voi vaihtaa kokonaan tomaattikastikkeeseen, johon voi lorauttaa mukaan kaurakermaa, jos kaipaa täyteläisyyttä.
  • Salaattilounaaseen kokoaisin marinoitua tofua, bataattia, parsakaalia, pähkinöitä ja hummusta.

Einekset ja puolivalmiit tuotteet

Olen ollut aiemmin aikamoinen einesvihaaja ja vähän turhankin kärkäs pätijä. Nykyään olen rauhoittunut ja nautin kaikenlaisista uusista vegetuotteista.

Näitä minä suosin, kun haluan herkutella tai päästä helpolla:

  • Lidlin NextLevel-pihvit
  • Hälsans Kökin Incredible-burgerpihvit ja soijanugetit
  • Anamman soijapyörykät
  • Poutun Muu-pyörykät
  • Linda McCartneyn burgerpihvit
  • BonSoyan nakit
  • Wheathyn seitannakit
  • VegMe-valmisruokatuoteperhe
  • Fontanan chilihummus
  • Lidlin classic-hummus
  • Lidlin tuoreguacamole

vegeruokailu_parmesaaniKaupoista on jo saatavilla teollisia vegaanijuustovalmisteita peruspitsajuustosta parmesaniin, mutta ne voi valmistaa myös itse. Parmesan valmistuu kotona rouhituista cashewpähkinöistä, ravintohiivasta ja valkosipulista.

vegeruokailu_juustokastikeVegaanisen juustokastikkeen voi tehdä cashewpähkinöistä, sinapista, ravintohiivasta, soseutetusta paprikasta tai perunasta ja mausteista.

Miten käy suosikkiherkkujen?

Jos on huolissaan siitä, että joutuisi luopumaan pitsoista ja purilaisista, voi lopettaa murehtimisen heti. Vielä muutama vuosi sitten vegaanisten tuotteiden saatavuus oli heikko, mutta nykyään lähes mistä tahansa eläinperäisestä ruoasta voi tehdä vegaanisen. Oma kysymyksensä on se, onko siinä järkeä, mutta koska näin sattuu olemaan, kannattaa syömisestä nauttia. Elämä ei ole niin vakavaa, kunhan huolehtii perusterveydestä.

  • Suosikkipitsajuustoni on Violifen For Pizza -kuutio.
  • Porlammin vegejuustot ovat edullisia, mutta eivät sula yhtä hyvin kuin Violifen For Pizza.
  • Kebablihan voi korvata esimerkiksi Vönerillä, joka uskomattoman maukasta vegaanista kebablihaa eli vebabia. Uskoisin, etteivät kaikki huomaa edes eroa.
  • Hampurilaispihveistä paras on ehdottomasti Hälsans Kökin Incredible, myös Lidlin NextLevel on antanut sille kovan vastuksen.
  • Mustapavuista voi tehdä helposti perunajauhon ja kauraleseiden kera aivan oman purilaispihvin, ja mustapavut sopivat myös nachopeltiin, johon voi tietysti tehdä itse cashewpähkinöistä juustokastikkeen tai sitten ripotella päälle valmista vegejuustoraastetta.

vegeruokailu_kebabVegaanisesti syöminen ei tarkoita automaattisesti terveysruokaa.

Ravintolat

Pidän jopa outona sitä, jos ravintolassa ei ole saatavilla vegaanista annosta tai sellaiseksi muokattavaa ruokaa. Kaikista ei vegaaneja tule, mutta jo ylipäätään maidottomuus on niin yleistä, että on vain ravintolan etu, jos se tarjoaa edes yhden vegaanisen vaihtoehdon.

  • Falafelravintolat ovat matalan kynnyksen vegeruokapaikkoja. Annokset eivät välttämättä ole vegaanisia, mutta yleensä ne sellaisina saa pyytämällä.
  • Tampereella Gopal tarjoaa itse punnittavaa vegaanista ruokaa itämaisella vivahteella.
  • Thairavintoloiden tofuruoat ovat yleensä vegaanisia, mutta se kannattaa aina varmistaa, sillä niissä voi olla käytetty esimerkiksi kalakastiketta tai kananmunaa.
  • Naanleipä ei ole vegaanista, ja vain harvoista ravintoloista sitä saa maidottomana.

Iloa uuteen ruokavalioon!

Jaa parhaat vegeruokavinkkisi! Puuttuiko listalta jotakin?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Munattomat ketosämpylät

Sain kuluneella viikolla sellaisen mahtavan idean, että leivän syömistä olisi hyvä vähentää, vaikken sitä nytkään popsi ylettömiä määriä. Käärin hihat, sukelsin ketoreseptien maailmaan ja pyöräytin manteli- ja kookosjauhosta sämpylät!
DSC_0147Keto viittaa ketogeeniseen ruokavalioon, joka tarkoittaa vähähiilihydraattista, runsasproteiinista ja rasvaa sisältävää ateriointia. Ruokavaliota on käytetty niin laihduttamisessa kuin onnistuneesti epilepsian hoidossa, joten hinkuni tehdä supersämpylöitä alkoi kuulostaa itse asiassa aika mahtipontiselta.

Monet ketoreseptit sisältävät kananmunaa, joten vegaaneille ne eivät käy. Aikani Instagramin ruokavideoita tapitettua löysin videoreseptin, johon tein pieniä muutoksia. Lopulta uunista tuli pitkän odottelun jälkeen täydellisesti ruskistuneita, painavia sämpylöitä. Tuhteja ne ovat myös vatsanpohjalla, mikä lieneekin keventymisen salaisuus. Ketoleipiä ei todellakaan mähkitä sellaista määrää kuin tavallista leipää.

Jos aitoa tarvetta syödä ketoleipiä ei ole, kannattaa kuitenkin ostaa vaikka ihan rehellistä kauraleipää. Pääsee nimittäin vähemmällä ja halvemmalla. Sitä en kuitenkaan voi kieltää, etteikö resepti olisi helppo. Onnistuu jopa kaltaiseltani säätäjältä.

Munattomat ketosämpylät

Neljä isoa tai kahdeksan pientä

3 dl mantelijauhoa | 0,6 dl kookosjauhoa | 0,6 dl + 3 rkl psylliumkuitua | 0,5 tl suolaa | 2 tl leivinjauhetta | 2 tl omenaviinietikkaa | 1 rkl oliiviöljyä | 2,4 dl kädenlämpöistä vettä

Sekoita märät ja kuivat aineet omissa kulhoissaan, yhdistä seokset ja pyörittele taikina tasaiseksi. Massasta saa muovattua kiinteän pallon, jonka voi helposti jakaa veitsellä haluttuihin osiin.

Paista 30 minuuttia 180-asteisessa uunissa alatasolla. Siirrä sämpylät puolen tunnin jälkeen uunin ylätasolle 10–15 minuutiksi. Anna jäähtyä hyvin.

Oletko kokeillut ketoreseptejä?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Perinteinen makaronilaatikko ilman munaa ja maitoa

Vannoin jo keskittäväni ruokajutut kokonaan Instagramiin, mutta minun on pakko päästä jakamaan kehittelemäni perinteisen makaronilaatikon veganisoitu versio. Sopii niin evääksi töihin kuin lapsiperheiden päivällispöytään: ei maistu kummoiselta, mutta uppoaa kaikille.
vegancasseroleVälillä tuntuu siltä, että vaalea pasta on jonkinlainen synti. Sitä kuitenkin ohjeistan käyttämään tässä ohjeessa, sillä soijarouheessa on muutenkin vähän puinen maku. Vaaleat makaronit tuovat vuokaan pehmeyttä ja perinteisen kotiruoan tunnun. Sellaisen alakoulufiiliksen.

Reseptissä mainitut psyllium ja ravintohiiva eivät ole rakettitiedettä, vaikka kokemattomalle vegekokkaajalle ne saattavat siltä kuulostaa. Nykyään kumpaakin saa jo keskikokoisesta lähikaupasta. Ravintohiiva on suolaista makua tuova, erinomainen B12-vitamiinin lähde, kun taas gluteenittomasta leivonnasta tutun psylliumin tehtävä on sitoa munaton ja maidoton neste. Psylliumin ansiosta pinnasta tulee jopa juustoinen, vaikka juustoa makaronilaatikko ei ole nähnytkään.

Kaikista edullisin ja vaivattomin proteiinin lähde on soijarouhe, mutta veikkaan, että Härkis ja nyhtökaura sopisivat aivan yhtä hyvin reseptiin. Ne tosin vaativat koostumus- ja makusyistä allensa esipaiston, toisin kuin soijarouhe.

Perinteinen makaronilaatikko munattomana ja maidottomana

4–6 annosta

300 g vaaleaa makaronia | 3 dl tummaa soijarouhetta | 3 dl kuumaa vettä | 1 rkl jauhelihamaustetta (esim. Santa Maria)

Munaton ja maidoton munamaito

1 l kaurajuomaa | 4 rkl ravintohiivahiutaleita (myös nimellä oluthiivahiutaleet) | 4 rkl psylliumkuitujauhetta (esim. Risenta) | 2 tl suolaa | 2 tl valkosipulijauhetta | 2 tl sipulijauhetta | 1–2 rkl tomaattipyreetä | 2 tl omenaviinietikkaa |1 rkl öljyä

1. Keitä makaronit kypsiksi. Mittaa samalla soijarouhe erilliseen kulhoon, sekoita joukkoon mausteet ja kaada päälle kuumaa vettä. Se voi olla joko pastan keitinvettä tai hanasta otettua mahdollisimman kuumaa vettä. Anna turvota pehmeäksi. Jauhelihamausteista suosin Santa Marian pussukkaa.

2. Mittaa toiseen kulhoon kaurajuoma ja sekoita joukkoon ravintohiiva, psyllium, suola, valkosipulijauhe, sipulijauhe, tomaattipyre, omenaviinietikka ja öljy. Anna turvota noin 15 minuuttia.

Etikan pitäisi kuohkeuttaa kasvijuomaseosta, eikä se maistu laatikossa lainkaan. Siitä minulla ei ole vedenpitäviä todisteita, onko etikasta oikeasti hyötyä. Öljyä sekoitan joukkoon siksi, etten voitele vuokaa lainkaan, vaan öljy munattomassa maidossa varmistaa, että valmis laatikko irtoaa vuoasta.

3. Yhdistä makaronit, soijarouhe ja munaton maito paistonkestävässä uunivuoassa, ja paista uunin tehosta riippuen keskitasolla 175–200 asteessa, kunnes neste on imeytynyt kunnolla ja pinta on kullanruskea.

Kiinnostavatko ruokajutut enää yhtään?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vappukokin vegaaniset pizzakierteet

Enpä muista, että olisin juhlinut vappua syöden terveellisesti. Minun mielestäni kupliva juoma yksinkertaisesti vaatii pikkusuolaista kaverikseen, vaikka jenkkakahvat eivät aivan samaa mieltä olekaan. Uusi juhlaruokasuosikkini on pizzakierteet, jotka syntyvät parhaimmillaan neljästä ainesosasta pienellä vaivalla.
DSC_0628

Vegaaniset pizzakierteet

Lehti- tai voitaikinaa (Huom! Useimmat ovat vegaanisia, mutta kannattaa tarkistaa tuoteseloste.) | 1 prk tomaattisosetta (esim. Pirkka Yrtit) | Turvotettua soijarouhetta | Paistettua sipulia | Vegaanista cheddaria (esim. Porlammin)

On ärsyttävää, etten kerro tarkkoja määriä, mutta uskon, että jokainen kokki pystyy arvioimaan, paljonko tarvitsee tomaattisosetta, soijarouhetta, sipulia ja cheddaria rullan täyttääkseen. Määräthän ovat sitä paitsi makuasioita. Soijarouheen voi turvottaa vesiliemessä pannulla ja paistaa lopuksi, mutta oivan oikaisun saa aikaiseksi, kun turvottaa soijarouheen erillisessä kulhossa kuumassa vedessä ja maustaa jauhelihamausteella. Näin säästyy aikaa ja tiskiä.

Tarkkana kannattaa olla ainoastaan siinä, ettei käytä täytettä liikaa, vaan levittää ne tasaiseksi kerrokseksi kaulitun levyn päälle. Toiseen reunaan kannattaa jättää tyhjää, jotta kierteet pysyvät kiinni ja rullaa on helpompi käsitellä.

Kauli siis voi- tai lehtitaikinalevyt yhteen suureksi levyksi. Itse tein kolme rullaa niin, että yksi rulla syntyi kahdesta yhteen ja ohueksi kaulitusta levystä. Kun levyt on kaulittu, täytä ne ripottelemalla päälle valittuja täytteitä tasainen kerros.

Pyörittele levy täyttämisen jälkeen pötköksi kääretortun tavoin. Leikkaa lopuksi tortusta muutaman sentin paksuisia paloja, ja asettele ne leivinpaperille avonainen reuna ylöspäin kuin valmiit makisushit. Paloja kannattaa litistää lastalla, jotta niistä tulee matalia kiekkoja.

Suosittelen nipistelemään palojen saumoja yhteen, etteivät ne avaudu. Pizzakierteet kannattaa voidella kaurakermalla kauniin paistopinnan saamiseksi.

Viimeinen vaihe: kuohuva auki, serpentiiniä kaulaan ja maha täyteen!

Suositko kuplajuoman kanssa enemmän suolaisia vai makeita herkkuja?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Vegaaninen makubrownie x2

Valmistin Viimeistä murua myöten -blogin ohjeella kahdenlaisia brownieita, joita elävöitin sekä appelsiinilla että mintulla, sillä tuhti ja täyteläinen suklaa maistuu helposti tunkkaiselta. 
DSC_0627

Vegaaniset appelsiini-suklaabrowniet

n. 25 kpl

200 g tummaa suklaata | 100 g kasvimargariinia | 2 dl sokeria | 2 dl kasvijuomaa | 0,25 dl appelsiinin mehua | 2,5 dl vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta | 0,5 dl raastettua appelsiinin kuorta | 1,5 rkl kaakaojauhetta | 2 tl vaniljasokeria | 1 tl leivinjauhetta

Vegaaniset minttubrowniet

n. 25 kpl

200 g tummaa suklaata | 100 g kasvimargariinia | 2 dl sokeria | 2,5 dl kasvijuomaa | 2,5 dl vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta | 1,5 rkl kaakaojauhetta | 2 tl vaniljasokeria | 1 tl leivinjauhetta | 3 tl piparminttuöljyä

Päätyipä aivan Fazerina-patukalta maistuviin appelsiini-suklaabrownieihin tai suklaan makua ihanasti raikastaviin minttubrownieihin, valmistetaan ne samalla tavalla.

Mittaa suklaata 150 grammaa kattilaan ja pilko pieniksi paloiksi loput 50 grammaa. Sulata 150 grammaa tumma suklaa joko vesihauteessa, mikrossa tai kapinoiden kattilassa miedolla lämmöllä. Sulata joukkoon margariini, ja sekoita hyvin.

Kaada seos erilliseen kulhoon, ja lisää sokeri mukaan. Sekoita myös kasvijuoma ja mahdollinen appelsiinin mehu ja appelsiinin raastettu kuori tai piparminttuöljy mukaan tässä vaiheessa.

Lisää sitten jauhot varovasti käännellen seokseen, ja sekoita sen joukkoon myös kaakaojauhe, vaniljasokeri ja leivinjauhe. Lisää taikinaan lopuksi suklaapalat. Kannattaa pilkkoa ne oikeasti pieniksi, sillä liian suuret suklaapalat saattavat painua pohjaan ja sulaa sinne, jolloin lopputuloksena on inhottavan suuria suklaalänttejä, jotka vaikeuttavat brownieiden leikkaamista.

Paista brownieta leivinpaperilla vuoratussa vuoassa 175 asteessa uunin keskitasolla noin 25 minuuttia. Parhaimmillaan browniet ovat seuraavana päivänä vietettyään yön jääkaapissa, jolloin koostumus on täydellisen jähmeä, mutta pehmeä, ja leikkaaminen sopiviksi neliöiksi on helppoa.

Mikä on sinun luottoleivontareseptisi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Kolmen ainesosan superkastike

Tahinipohjainen kastike sopii niin salaatteihin kuin suolaisiin ruokiin, ja sen makua ja paksuutta on helppo säädellä vähällä vaivalla. Salaatinkastikkeeksi ja dipiksi muuntuva soosi syntyy vain kolmesta ainesosasta.
DSC_0615

Tulinen tahinikastike

3 rkl tahinia | 2 rkl soijakastiketta | 2 rkl srirachaa | vettä halutun paksuuden mukaan

Oikeastaan koko reseptin voisi kirjoittaa ilman mittoja, mutta koska se on kuulemma ärsyttävää, arvioin käyttämäni ruokalusikalliset. Käytin siis kolme kukkurallista ruokalusikallista tahinia, lorautin perään soijakastiketta, maistelin suolaisuutta ja sitten puristin sekaan srirachaa sen verran, että kastike alkoi maistua kermaisen tuliselta. Lopuksi ohensin kastiketta vedellä, jotta se notkistui.

Pakkasin valmiin sekoituksen tiiviiseen muovirasiaan, mutta silti kastike oli melko jähmeää seuraavana päivänä. Kannattaa siis lorauttaa sekaan reippaasti vettä, sillä kastike kiinteytyy kylmään säilöttynä.

Vähentämällä tahinia ja lisäämällä vettä saa aikaiseksi dipin sijasta juoksevan salaattikastikkeen.

Ai, mikä tekee kastikkeesta superin? Ainakin helppous ja pehmeän tulinen maku.

Leffalippuarvontaan voi osallistua 15.4.2019 klo 21.00 saakka.

Mikä on sinun luottokastikkeesi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Silkkinen ja supermaukas guacamole

Aidoista avokadoista tehty guacamole on ilmaston vihollinen, mutta aivan jumalainen levite paahdetun leivän päälle.
DSC_0490Avokadot eivät todella ole ekoteko eivätkä siten sovi kovin hyvin yhteen veganismin kanssa, mutta toisaalta melkoisen synninpäästön saa jo sillä, ettei syö lihaa. Olen aivan ihastunut itse surautettuun guacamoleen, vaikka järkevä herkuttelija tekisi kotimaisista kauden kasviksista mehevän levitteen. Hyvä asia vihreässä, taivaalliselta maistuvassa soseessa on se, että ainakin se pesee teolliset margariinit ja muut mömmöt mennen tullen.

Ensimmäinen askel täydellisen guacamolen valmistamiseen on tietenkin oikeanlaisten avokadojen löytäminen. Avokado ei ole halpa hedelmä, ja kaupassa täytyykin tehdä valinta, ostaako edullisen verkkopussin täynnä kypsymistä odottavia pieniä yksilöitä vai valitseeko erikseen ostettavia, suurempia ja kalliimpia syöntikypsiä vesseleitä. Valitsipa miten tahansa, ei koskaan voi olla varma, mitä saa, sillä harmillisen usein avokadot ovat ylikypsiä tai jopa pilaantuneita.

Guacamolereseptini salaisuus on se, että siitä ei saa jättää mitään ainesosaa pois. Ei, vaikka ei yhdestä niin välittäisi, sillä kokonaisuutena reseptin osat muodostavat täydellisen harmonian. Mitään mullistavaa listalla ei ole, mutta ainesosien määrät luovat niin herkullisen guacamolen, että suosittelen noudattamaan ohjetta orjallisesti.

Guacamole 

Kulhollinen

Kolme avokadoa | viisi miniluumutomaattia | puolikas punasipuli | 1 valkosipulinkynsi | mehu neljäsosasta tuoretta sitruunaa | 1 tl suolaa | 0,5 tl mustapippuria

Halkaise avokadot ja poista kivet. Viipaloi avokadot ja kaiva kuutiot irti nahasta. Halkaise ja pilko miniluumutomaatit, punasipuli ja valkosipuli. Aseta ainesosat kulhoon, mausta ja purista mukaan sitruunanmehu. Soseuta sauvasekoittimella ronskisti. Täysin sileää guacamolesta ei tarvitse tulla, vaan joukkoon voi jättää sattumia tai lisätä kokonaisia avokadokuutioita.

Itse tehty guacamole päihittää kirkkaasti kaupan tortillaosastojen guacamoleksi kutsutut vihreät tahnat, joissa pahimmillaan on alle kaksikymmentä prosenttia avokadoa.

Guacamole sopii niin leivän päälle levitteeksi kuin dipiksi naposteluun tai täydentämään suolaista ateriaa.

Ajatteletko ilmastoasioita herkutellessasi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Mihin päätyisit, jos olisi pakko vaihtaa ammattia?

Viime aikoina olen miettinyt, mitä tekisin, jos olisi pakko hypätä tuntemattomaan ja työskennellä ammatissa, joka ei mitenkään liity nykyiseen koulutukseeni ja työhöni. Olisin aika hukassa.
DSC_01777Joillekin tuntuu olevan pikkujuttu hypähdellä ammatista toiseen, vaikka moni toki tekee sen täysin pakosta – kun töitä ei löydy tai terveydentila sitä vaatii. Sitten on niitä, joilla on yhdessä kansiossa monta todistusta eri oppilaitoksista ja CV:ssä töitä laidasta laitaan. On minullakin pitkä CV täynnä monenlaisia töitä ja projekteja, mutta niitä kaikkia yhdistää viestintä, jonka voi ymmärtää aika lavealla tavalla ansioluettelossani.

Jo sanana uudelleen kouluttautuminen saa henkeni salpautumaan. En minä osaa muuta kuin kirjoittaa, lukea, ottaa selvää, puhua ja suunnitella kaikkea viestintään liittyvää. Ei minulla ole minkäänlaista yllätystaitoa tai huikeaa tarinaa siitä, kuinka olisin ollut aluksi aivan eri alalla ja ymmärtänyt myöhemmin kutsumukseni. Harha-askeleet jäivät polultani pois, sillä tiesin – ehkä jopa liian varhain – jo alakoulussa, mitä haluan tehdä työkseni aikuisena.

Kävin läpi melkoisen ammatti-identiteettikriisin valmistuttuani ja ymmärtäessäni, että vaikka toimittajan työ on sitä, mitä haluan tehdä, ei sitä kuitenkaan tarvitse toteuttaa perinteisessä muodossa, vaan se voi olla osa työtä: viestintää. Aiemmin ajattelin niin tiiviisti sitä, että ihmisellä on vain yksi ammatti, että ajatus siitä, etten tekisikään aina ja ikuisesti journalismia, oli kauhistuttava. Nykyään haaveilen siitä, että saan tehdä kaikkea sitä, missä olen hyvä ja mistä haaveilen. Haluan kirjoittaa. Paljon. Monenlaisia sisältöjä kirjasta some-postauksiin.

En kuitenkaan vieläkään tiedä, mitä tekisin, jos en voisi tehdä sitä, mitä parhaiten osaan. Tuntuisi raskaalta hypätä alalle, josta ei tietäisi mitään ja jonka opiskeleminenkin olisi täysin vierasta. Sellaisia minulle ovat itse asiassa kaikki maailman koulutusalat, lukuun ottamatta tietenkään kieliä ja yhteiskuntatieteitä, joita opiskelin yliopistossa.

Kouluttautuminen uudelle alalle ei tietenkään vaadi luontaisia lahjoja tai edes valtavaa kiinnostusta. Opiskeleminen ja työn tekeminenhän ovat pitkälti kiinni motivaatiosta, ja sitä voi ammentaa ulkoisista ja sisäisistä lähteistä, hyvistä ja huonoista. En usko, että itse voisin työskennellä alalla, joka ei mitenkään kiinnostaisi minua. Ei, vaikka siitä maksettaisi maltaita. Hetken kestäisin mitä tahansa, mutten pitkään.

Aloin miettiä vaihtoehtoista alaa taitojeni näkökulmasta. Kaikki erityistaitoni ovat tavalla tai toisella kytköksissä nykyiseen ammattiini, mutta olen saanut viime aikoina kehuja muistakin aiheista kuin kirjoituksista: ruoasta. En koe olevani mestarileipuri tai ihmeellinen ruoanlaittaja, mutta onhan minulla ideoita. Toteutus saattaa välillä ontua, mutta tiedän, millaista on erinomainen vegaaniruoka ja tiedän, minkälaiset makuparit luovat hurmaavan kokonaisuuden. Minun on vaikea nähdä itseäni kuitenkaan kokkina tai leipurina, mistä päästäänkin jälleen siihen, että jos alaa pitäisi vaihtaa, voisi se liittyä ruokaan, mutta luontainen taipumukseni olisi toteuttaa sitä niin kuin parhaiten osaan: ideoimalla ja markkinoimalla.

Ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin toivoa, että raapustukseni lyövät leiville niin, ettei tarvitse itse työkseen tehdä sitä leipää.

Onko sinulla useita ammatteja? Miksi? Mihin ajattelit ryhtyä seuraavaksi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Aamuäreän herkkutuorepuuro

Olisi ihanaa olla sellainen aurinkoinen yksilö, joka aamulla herää vaivatta, suuntaa urheilemaan, juo sitruunavettä ja kiehauttaa sitten puuron ja tyylikkään smoothien itselleen. Paljon olen yrittänyt, mutta ei minusta sellaista tule. Yhden asian olen kuitenkin onnistunut oppimaan ja ottamaan tavaksi: herkullisen tuorepuuron valmistamisen jo edellisenä iltana.
DSC_0305Jaan siis tänään aamuni muuttaneen tuorepuuron reseptin, vaikka minä en edes tiedä, miksi liisterimäistä seosta kutsutaan tuorepuuroksi, sillä minusta oikea tuorepuuro on juuri sitä soosia, joka tulee kiehuvana kattilasta.

Vegaaninen tuorepuuro

1 annos

1 dl kaurahiutaleita | 1,5–2 dl kasvijuomaa | 0,5–1 dl vegejogurttia (esim. mustikka) riippuen nesteen halutusta määrästä | 2 rkl chiansiemeniä | 2 rkl pellavansiemenrouhetta | 1–2 rkl kookosmannaa | ripaus vaniljasokeria superherkkuversioon

Ei varmasti ole vaikea arvata, miten annos valmistetaan. Kaikki ainekset sekoitetaan keskenään, suljetaan rasiaan ja jätetään yöksi tekeytymään. Kookosmanna tosin kovettuu melko paljon jääkaapissa, joten sen voi lisätä vasta syödessä.

Jos puuroon lisää vaniljasokeria, tulee siitä vähän kuin karkkia. Näin kovaa herkkuhurjastelua ei tosin tietenkään kannata joka aamu harjottaa. En itse edes pidä makeista aamupaloista, mutta tuorepuuro käy hyvin sellaiseksi kakkosaamupalaksi, jonka hotkaisee parin työtunnin jälkeen.

Aamu on ihan pian täällä.

Syötkö puuron kylmänä vai vastakeitettynä?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa