Ukon salainen tahna syntyy oliiveista ja aurinkokuivatusta tomaatista

Kaupanhyllyt ovat täynnä kaiken maailman säilöttyjä tahnoja, joiden kilohinta nousee usein melko korkeaksi sen lisäksi, että lisäainekimara voi olla kova. Meidän taloudessamme leipien kaveriksi surautetaan itse tehty tahna Lidlin säilykehyllyn antimista, kun arjessa on tilaa herkuttelulle.
aurinkokuivattu_tomaatti_oliivi_tahna

Aurinkokuivattu tomaatti -oliivitahna

2 prk Baresan aurinkokuivattuja tomaatteja liemineen | 1 prk Baresan vihreitä oliiveja huudeltuina | 0,5 dl kuivattua oreganoa | puska tuoretta basilikaa |
3 rkl valkosipulijauhetta

1. Huuhtele oliivit ja kaada ne isoon kulhoon.
2. Kaada mukaan aurinkokuivatut tomaatit liemineen.
3. Lisää mukaan mausteet ja tuore basilika.
4. Soseuta rouheaksi massaksi sauvasekoittimella tai siirrä blenderiin.

Tarjoile tahnaa tapenade-tyyliin dippinä tapaspöydässä tai levitä veitsellä leivälle. Tahna sopii hyvin myös pitsan jämäreunojen kyytipojaksi.

Käytätkö tahnoja lisukkeina?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Helpot ja mureat mustapapupihvit

Julkaisen Instagramissa (@annakatariinam) nykyään lähes kaikki ruokajuttuni. Saan eniten yksityisviestejä nimenomaan kokkauksistani, ja suosituin kysymys liittyy yleensä hampurilaispihveihin. Lähes aina kyseessä on Lidlin huikeat Next level -pihvit, mutta silloin, kun teen pihvit itse, on keittiössämme kokattu mustapapupihvejä. Näin kiinteitä ja hyvällä tavalla kuivia pihvejä saa muuten hakea!
mustapapupihvit_helppo_resepti_ennenaamukahviaeivoi

Mustapapupihvit

8–9 kpl

2 prk Pirkka-mustapavut suolaliemessä 380g /230 g (valutettuina papuja tulee siis noin 460 g) | yksi vihreä paprika | 1 dl kaurahiutaleita | 2 rkl perunajauhoa | yksi keskikokoinen punasipuli | tilkka vettä | ripaus suolaa | mustapippuria, valkosipulijauhetta ja paprikajauhetta oman maun mukaan

1. Kuutioi paprika ja punasipuli pieneksi silpuksi ja paista sekoitus pannulla. Nosta sivuun jäähtymään.
2. Soseuta mustapavut karkeasti kulhossa joko sauvasekoittimella tai blenderissä. Sattumia voi jättää mukaan, mutta massan tulisi olla ainakin osin tasaista. Jos soseuttaminen takkuaa, papumassan joukkoon voi kaataa tilkan vettä.
3. Kaada mukaan sipuli-paprikapaistos ja mausteet. Sekoita tasaiseksi lusikalla.
4. Kaada massan sekaan kaurahiutaleet ja sekoita tasaiseksi.
5. Lisää lopuksi joukkoon perunajauho, ja annostele sitä tarvittaessa lisää, kunnes massa tuntuu kuivalta ja helposti muotoiltavalta.
6. Taputtele kylmällä vedellä kostutetuin käsin pellille 8–9 pihviä sen mukaan, miten massaa riittää. Litistä pihvit lastalla mataliksi.
7. Paista 225 asteessa uunin keskitasolla noin 20 minuuttia tai kun pihvit ovat tummuneet päältä. Uunin tehon mukaan pihvit kannattaa kääntää paistoajan jälkipuoliskolla kerran ympäri, jotta kosteus varmasti häviää.

Mitkä ovat sinun suosikkikasvispihvejäsi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Tapaspöytä on kemujen ylellinen mutta edullinen kruunu

Kun sipsit ja karkit kyllästyttävät, mutta tarjoilupöytä vaatii suolapalaa, kannattaa turvautua erään saksalaisketjun edullisiin tuotteisiin ja kattaa tarjolle koukuttava ja täyttävä tapaspöytä.
tapaspöytä_ennenaamukahvia_1tapaspöytä_ennenaamukahvia_2tapaspöytä_ennenaamukahvia_3Tapanani ei ole mainostaa lihaa, ja onkin ennenkuulumatonta, että blogissani vilahtaa tällä kertaa alan tuotteita. Tapaspöytä ei varsinaisesti ole taloutemme keksimä konsepti, mutta on sen verran toimiva ja ihastusta herättänyt innovaatio, että haluan ehdottomasti jakaa juhlasesongin aikaan vinkkejä siihen, miten ja mistä tuotteista edullinen ja näyttävä tapaspöytä rakentuu.

Hummusta ja mansikoita lukuun ottamatta kaikki kuvien tuotteet on ostettu Lidlistä. Tapaskulhot olemme ostaneet Tampereella toimivasta Culinaria Keittiöelämää -liikkeestä hintaan 2,5 €/kpl. Tilauksia voinee tehdä myös Facebookissa. Kulhot ovat konepestäviä.

 

Edullisen tapaspöydän ABC

 

  • Chef’s Selectin chilimarinoidut oliivit 2,99 €/prk (Lidl)
  • Ilmakuivattu kinkku n. 3 €/pkt (Lidl)
  • Salamitanko n. 2 €/kpl (Lidl)
  • Chorizo-leikkeleet n. 1,8 €/pkt (Lidl)
  • Vihreät viinirypäleet n. 2,5 €/pkt (Lidl)
  • Vehnäpatonki 0,89 €/kpl x2 (Lidl-paistopiste)
  • Baba Green Hummus n. 3,5 €/rs (Stockmann)
  • Tuoreet mansikat 300 g n. 3 €/pkt (Stockmann)
  • Tummasuklaa 0,69 €/levy (Fin Carré, Lidl)

 

Hintaa koko pöydälle kertyy yhteensä siis noin 21 euroa, ja tapaskokonaisuus on ruokkinut meillä kuudesta kahdeksaan henkeä illanistujaisissa. Huomionarvoista on toki se, että kasvissyöjiä porukassamme on aina ollut noin puolet.

Seuraavalla kerralla lisään tapaspöytään marinoitua artisokkaa, grillattua kesäkurpitsaa ja marinoituja herkkusieniä. Perinteinen juustopöytä sopii myös erinomaisesti tapaspöydän kaveriksi, ja juustojenhan ei muuten tarvitse olla aina maitopohjaisia, vaan kannattaa ehdottomasti kokeilla cashewjuustoja. Leikkeleetkin voi korvata helposti vegeversioilla, kuten paistetulla Vönerillä, seitannakeilla ja kasvipohjaisilla leikkeleillä.

Mitä katat tapaspöytääsi?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Helpot ja herkulliset vegepasteijat

Olkoonkin niin, että pasteijoiden kulta-aika oli noin 30 vuotta sitten, mutta minä käytän niitä edelleen helppona juhlatarjottavana. Ystäväpiirissäni on monenlaisia ruokavalioita ja paljon allergioita, joten pasteijat ovat aina varma ja turvallinen valinta tarjottavaksi.
vegaaniset_pasteijat_ennenaamukahvia-3vegaaniset_pasteijat_ennenaamukahvia-2vegaaniset_pasteijat_ennenaamukahvia-1

Helpot herkkupasteijat

15 kpl

500 g eli 5 levyä maidotonta ja munatonta voi- tai lehtitaikinaa | 1 dl riisiä |
1 dl soijarouhetta + 1–2 dl vettä turvottamiseen | 1 rkl tomaattipyreetä |
Texmex-valmismausteseosta oman maun mukaan | Yksi pieni sipuli | Kaksi valkosipulinkynttä |
1 dl kaurakermaa täytteeseen | öljyä paistamiseen | 1 dl kaurakermaa voiteluun |
Valinnainen: 100 g vegejuustoa raastettuna pinnalle ripoteltavaksi

Käytän soijarouhetta aina pasteijan täytteenä. Soijarouhe on edullista, helposti käsiteltävää ja erinomainen lihansyöjähuijari. Olen tehnyt lukemattomat kerrat pasteijoita niin, että niitä on luultu lihapasteijoiksi. Lihajäljittely ei ole kasvisruoan meriitti, mutta on aina mukava kuulla, jos vastarannankiisketkin kokevat kasvisruoan kelvoksi, normaaliksi.

Soijarouhe kannattaa maustaa texmex-osastolta saatavilla valmismaustepusseilla, vaikka ne varmasti ovat joka kulinaristikokin painajainen. Olen huomannut, että kyseiset maustekolaripussit toimivat lopulta parhaiten täytemassaan eikä se koskaan jää liian mauttomaksi.

Pasteijat saavat kaurakermalla voitelusta kauniin värin, mutta astetta herkumman ja suolaisemman pasteijan saa aikaiseksi, kun pinnalle ripottelee raastettua vegejuustoa. Minä käytän Violife for Pizza Blockia.

1. Sulata taikinalevyt ja kauli ne aavistuksen ohuemmaksi pituus- ja leveyssuunnassa niin, että yhdestä levystä saa kolme taikinatilkkua. Pasteija ei avaudu uunissa, kun taikina on kaulittu ohueksi.

2. Keitä riisi. Lorauta pannulle öljyä, ja kuullota pilkottu sipuli ja valkosipulinkynnet.

3. Lisää pannulle soijarouhe ja mausteseos. Paista rouhetta hetki, ja lisää sitten vettä niin, että rouhe turpoaa. Lisää joukkoon tomaattipyre ja kaurakerma.

4. Kun seos on kuuma ja hyvin yhteen sekoittunut, kaada se erilliseen kulhoon ja sekoita joukkoon keitetty riisi.

5. Lusikoi täytettä taikinalevyille 12 ruokalusikallista.

6. Sulje taikinalevyt joko kulmasta kulmaan muodostaen kolmioita tai tee niistä ihan vain suorakulmioita. Painele reunat kiinni ensiksi sormin ja halutessasi vielä haarukalla.

7. Voitele pasteijat kaurakermalla ja ripottele päälle vegejuustoa halutessasi.

8. Paista uunin keskitasolla noin 20 minuuttia 225 asteessa. Tarkkaile pasteijoita, sillä paistoaika on aina uunisidonnainen.

Ovatko pasteijat pelkkä muinaisjäänne vai saako niistä vielä kelvon juhlaherkun?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Fine dining – ökyhuvittelua vai ymmärtämättömyyttä?

Illastin fine dining -ravintolassa serkkuni kanssa viime perjantaina. Viiden ruokalajin maistelumenu suisti meidät ähkyyn, ja selkä kipeytyi pönöttämisestä. Olemmeko liian rahvaita ymmärtämään lajin hienouden vai onko fine dining vain yliarvostettua nypläämistä?
DiningKuva ei liity perjantain illalliseemme. En uskaltanut kuvata ravintolassa, mikä kertoo hyvin olettamastani ilmapiiristä.

Kun saimme eteemme keittiön tervehdykseksi kutsutun nokareen, olimme varmoja, että ilta päättyisi grillikopille. Nykyihmisen, kun pitää saada itsensä täyteen, ei todellakaan hinnalla millä hyvänsä, vaan järkevään hintaan. Maistelumenu eteni kuitenkin sellaisiin sfääreihin, ettemme olleet lainkaan varmoja, pystymmekö kävelemään takaisin keskustaan. Jouduimme lepäämään rautatieaseman ravintolassa.

Maistelumenumme maksoi yhdeltä henkilöltä 70 euroa ja 12 senttilitraa viiniä 15 euroa. Minusta summat kuulostavat pyöristyttäviltä. Ravintola oli pieni ja hiljainen, yritimme kuiskia salaisuuksia toisillemme ja lukea huulilta uusimmat kuulumiset. Todellisuudessa olisi pitänyt tyytyä ylistämään rapeaksi kärvennettyä kaalia ja rouskuttamaan sorbettia viettelevää granolaa.

Minusta tuntui, ettei tarjottu ape ole minua varten. En kuulunut ravintolaan. En nukkaisen jakkuni kanssa, en kenkieni kanssa, jotka valuttivat kuraa vaalealle parketille ja jättivät pikkukiviä jälkeensä vessareissullani. WC:n hanaan oli kiinnitetty leveä kaulus. Se sai virtaavan suihkun näyttämään vesiputoukselta. Siitä minäkin maksoin 170 euron laskulla osani.

Se, miksi fine dining tuntuu siltä, että se on tarkoitettu vain tietylle kansanosalle, johtuu siitä, ettei hintoja kerrota avoimesti. Se ei yksinkertaisesti ole tapana, ei kuulu tyyliin. Meille tarjottiin listan kalleimmat viinit eikä muusta ollut puhe. Oikeasti elämä ei ole muutamasta eurosta kiinni, mutta en voi valehdella, etteikö hintapimitys risoisi. Nuukailu ei kuitenkaan kuulu samalle lautaselle suoristettujen vesikrassien ja punaviinissä uivien, yrttitahnan kanssa pelehtivien pihvinokareiden kanssa. Mieleeni tulee erityisen hyvin yksityisellä lääkäriasemalla asiointi, jonka jälkeen käteen lyödään käsittämätön lasku ilman, että kukaan on puhunut rahasta mitään.

Fine diningin suurin ongelma on käsitys siitä, mikä on järkevä hinta-laatusuhde. Mistä ihan oikeasti kannattaa maksaa? Missä vaiheessa yhteiskunta kehittyi siihen pisteeseen, että muutamasta juureskikkareesta voi ja on soveliasta maksaa kolminumeroisia summia? Onko kokemus todella niin uniikki, että se on joka sentin arvoinen? Kuka määrittää kuutioksi kovetetun porkkanasoseen arvokkaammaksi kuin kaksi ihmistä ruokkivan noutoruoan?

Kaikenlaisesta vegehifistelystä huolimatta taidan kuitenkin olla niin tavallinen tallukka, että nautin eniten kympin maksavasta rehellisestä ravintolapurilaisesta, ja jos oikein hulluksi heittäydyn, maistelen ruokia peräti kahdella kympillä. Sen enempää ei yleensä kannata maksaa mistään, minkä tunkee kurkustaan alas.

Niin mehevää linssilajiketta ei tältä planeetalta löydy, että maksaisin sen vienosta tanssista suolaliemen kanssa sata euroa.

Mitä mieltä olet fine diningista? Olisitko valmis maksamaan siitä? Mikä on kohtuullinen hinta illalliselle?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Vegeruokailu – mistä aloittaa?

Tammikuun vegaanihaaste on jo pitkällä, mutta eivät uudet ruokailutottumukset kuukautta katso. Täyskäännöstä ei tarvitse tehdä, vaan voi aloittaa korvaamalla viikon aterioita uusilla resepteillä valmistetuilla pöperöillä. Vegaaninen ruokavalio on parhaimmillaan edullista ja vähärasvaista maukkauden lisäksi tietysti.
vegeruokailu_salaattiOlen ollut kasvissyöjä yhdeksän vuotta ja siitä viitisen vuotta lähes kokonaan vegaani. Aloitin itse kasvissyönnin siitä lähtökohdasta, että ajattelin, etten koskaan voisi olla kasvissyöjä, kun taas nyt ajattelen, etten voisi enää syödä eläinperäisiä tuotteita.

Muiden valinnat eivät ole minulta pois, ilmasto ja muut seikat ovat sitten toinen asia. Moralisointi ei kuitenkaan ole ruokailuvinkkien idea, vaan hyvällä mielellä helposti syöminen.

Jakamani vinkit eivät ole absoluuttisia totuuksia, vaan tapoja ja tuotteita, jotka minä olen havainnut hyväksi. En myöskään ota kantaa ravitsemukseen.

Vegaanien on kuitenkin hyvä syödä B12-vitamiinia, sillä sitä ei saa kasvikunnan tuotteista.

Vege viittaa yleensä pelkkään kasvissyöntiin, ei välttämättä vegaaniseen ruokaan, vaikka vege- ja vegaani-termejä käytetään monesti iloisesti sekaisin. Otsikossa on käytetty vege-sanaa, sillä se sopii siihen paremmin eivätkä ohjeeni ole tarkkoja. Ravintoloissa kannattaa siis olla tarkkana, jos annoksessa lukee sen olevan vege. VE-merkintä tarkoittaa vegaanista.

vegeruokailu_vihanneksetKasvissyönti ei ole vain kasvisten syömistä.

Alkuaskeleet

Aivan ensimmäiseksi kannattaa korvata maitotuotteet kasviperäisillä valmisteilla. Se on kaikkein helpointa, sillä muutos ei vaadi kuin vastaavien tuotteiden etsimisen. Kaupoissa on lukuisia kasvipohjaisia juomia, kermoja, juustoja ja jogurtteja. Vaikka kasvijuomien kanssa voi hifistellä, käy mikä tahansa juoma pääosin mihin tahansa ruokaan korvaamaan maidon.

  • Minä käytän leivonnassa ja laatikkoruoissa soijamaitoa.
  • Kahviini laitan Lidlin Oattis-kahvijuomaa tai iKaffea, samat juomat sopivat myös puuroihin.
  • Leivontaan ja puuroihin sopii myös mantelijuoma.
  • Kaurajuoma on perusvarma tuote, jota voi lorauttaa mihin tahansa.

Kananmunan korvaaminen on maitotuotteita vaikeampaa, sillä suoraa korviketta kananmunalle ei ole. Leivonnassa kananmunan voi korvata pellavan- tai chiansiemengeelillä joissakin tapauksissa. Varsinaista vegemunaa ei muutamaa valmisseosta lukuun ottamatta ole olemassa, mutta aamupalamunakkaan sijasta voi valmistaa kikhernekkään, joka tehdään kikhernejauhoista, vedestä ja mausteista. Jos kananmunattomuus tuntuu vaikealta, kannattaa munat vaihtaa edes luomuihin, syödä niitä kohtuudella ja suosia lähitiloja.

Vegaanisesti syöminen on juuri niin kallista tai halpaa kuin siitä haluaa tehdä. Mitä enemmän ostaa valmistuotteita, sitä kalliimpaa syöminen on. Vegeproteiinivalmisteiden ja vegejuustojen kilohinta on korkea, vaikka myös edullisia vaihtoehtoja on saatavilla.

Aamupala

Syön aamupalalla smoothieita, leipää ja puuroa vaihdellen.

  • Perussmoothieeni tulee 3 desilitraa vaniljasoijamaitoa, 1 desilitra riisi-herneproteiinia ja noin 100 grammaa jäisiä marjoja
  • Syön täysjyväsiemenpaahtoleipää guacamolella tai hummuksella. Suosikkejani ovat Lidlin valmisguacamole, jossa on 96 prosenttia avokadoa, ja kermaiset hummukset joko maustamattomina tai chilimaustettuina.
  • Tekipä puuron keittämällä aamulla tai yön yli kulhossa tekeyttämällä, voi päälle laittaa pähkinävoita ja marjoja. Keitetyn puuron teen kasvijuomaan ja tuorepuuron vegejogurttiin chiansiementen kera.
  • Kikhernekäs eli kikhernemunakas valmistuu myös nopeasti, mutta sellaisenaan lätty on aika kuiva, joten se vaatii täytteitä.

vegeruokailu_tofuTofun valmistaminen ja maustaminen on helppoa, sillä tofu imee marinadin hyvin. Myös pelkkä paistettu tofu sellaisenaan riittää aterian osaksi.

Proteiini

Edullisia vegeproteiineja ovat linssit, pavut ja soijarouhe. Aasiakaupoissa myös tofu on halpaa. Jos niistä aloittaminen tuntuu hankalalta, täytyy rahapussia raottaa hieman enemmän ja ostaa esimerkiksi nyhtökauraa, Härkistä tai hyvin paljon lihatuotteita muistuttavia soija- tai seitanpohjaisia pihvejä ja pyöryköitä.

Alla on minun henkilökohtaiset vegeproteiinisuosikkini perusruoasta valmistuotteisiin.

  • Käyttövalmiit linssit, kikherneet ja kidneypavut. Kaikkia näitä voi ostaa kuivatuotteina, mutta ne eivät varsinaisesti inspiroi uuteen ruokavalioon pitkän valmistusprosessin vuoksi. Kannattaa ostaa siis käyttövalmiita papuja ja herneitä, vaikka niiden kilohinta hieman kuivatuotteita kovempi onkin.
  • Tofu on edullisinta etnisissä kaupoissa. Tofua ei ole pakko kuivata sen kummemmin, vaikka ohjeissa niin sanotaan. Toki ylimääräinen vesi on hyvä poistaa, mutta se hoituu hetkessä paperilla pyyhkien. Helppo marinadi syntyy soijakastikkeesta ja mausteista. Myös maustamaton ja paistettu tofu on hyvä proteiinilisä lautaselle.
  • Soijarouhe on edullista ja sillä voi korvata lihan missä tahansa ruoassa. Turvota rouhe lämpimässä vedessä ja paista sitten pannulla.
  • Nyhtökaura ja Härkis. Härkäpavusta tehty Härkis sopii aloittelijalle parhaiten, sillä koostumus on helppo ja se muistuttaa paljon jauhelihaa.

vegeruokailu_arkiruokaPerinteiset arkiruoat on helppo versioida vegaanisiksi. Kuvassa näkyy vegaaninen lihapulla-spagettivuoka.

Arkilounaat

Jos ajattelee esimerkiksi perinteisiä suomalaisia laatikkoruokia, voi lihan korvata niistä helposti millä tahansa vegeproteiinivalmisteella. Kätevin on laatikoissa soijarouhe, jota ei tarvitse välttämättä edes paistaa etukäteen.

  • Munamaidon voi korvata soijajuoman ja psylliumkuidun sekoituksella.
  • Maito- tai kermaseoksen laatikkoruoassa voi vaihtaa kokonaan tomaattikastikkeeseen, johon voi lorauttaa mukaan kaurakermaa, jos kaipaa täyteläisyyttä.
  • Salaattilounaaseen kokoaisin marinoitua tofua, bataattia, parsakaalia, pähkinöitä ja hummusta.

Einekset ja puolivalmiit tuotteet

Olen ollut aiemmin aikamoinen einesvihaaja ja vähän turhankin kärkäs pätijä. Nykyään olen rauhoittunut ja nautin kaikenlaisista uusista vegetuotteista.

Näitä minä suosin, kun haluan herkutella tai päästä helpolla:

  • Lidlin NextLevel-pihvit
  • Hälsans Kökin Incredible-burgerpihvit ja soijanugetit
  • Anamman soijapyörykät
  • Poutun Muu-pyörykät
  • Linda McCartneyn burgerpihvit
  • BonSoyan nakit
  • Wheathyn seitannakit
  • VegMe-valmisruokatuoteperhe
  • Fontanan chilihummus
  • Lidlin classic-hummus
  • Lidlin tuoreguacamole

vegeruokailu_parmesaaniKaupoista on jo saatavilla teollisia vegaanijuustovalmisteita peruspitsajuustosta parmesaniin, mutta ne voi valmistaa myös itse. Parmesan valmistuu kotona rouhituista cashewpähkinöistä, ravintohiivasta ja valkosipulista.

vegeruokailu_juustokastikeVegaanisen juustokastikkeen voi tehdä cashewpähkinöistä, sinapista, ravintohiivasta, soseutetusta paprikasta tai perunasta ja mausteista.

Miten käy suosikkiherkkujen?

Jos on huolissaan siitä, että joutuisi luopumaan pitsoista ja purilaisista, voi lopettaa murehtimisen heti. Vielä muutama vuosi sitten vegaanisten tuotteiden saatavuus oli heikko, mutta nykyään lähes mistä tahansa eläinperäisestä ruoasta voi tehdä vegaanisen. Oma kysymyksensä on se, onko siinä järkeä, mutta koska näin sattuu olemaan, kannattaa syömisestä nauttia. Elämä ei ole niin vakavaa, kunhan huolehtii perusterveydestä.

  • Suosikkipitsajuustoni on Violifen For Pizza -kuutio.
  • Porlammin vegejuustot ovat edullisia, mutta eivät sula yhtä hyvin kuin Violifen For Pizza.
  • Kebablihan voi korvata esimerkiksi Vönerillä, joka uskomattoman maukasta vegaanista kebablihaa eli vebabia. Uskoisin, etteivät kaikki huomaa edes eroa.
  • Hampurilaispihveistä paras on ehdottomasti Hälsans Kökin Incredible, myös Lidlin NextLevel on antanut sille kovan vastuksen.
  • Mustapavuista voi tehdä helposti perunajauhon ja kauraleseiden kera aivan oman purilaispihvin, ja mustapavut sopivat myös nachopeltiin, johon voi tietysti tehdä itse cashewpähkinöistä juustokastikkeen tai sitten ripotella päälle valmista vegejuustoraastetta.

vegeruokailu_kebabVegaanisesti syöminen ei tarkoita automaattisesti terveysruokaa.

Ravintolat

Pidän jopa outona sitä, jos ravintolassa ei ole saatavilla vegaanista annosta tai sellaiseksi muokattavaa ruokaa. Kaikista ei vegaaneja tule, mutta jo ylipäätään maidottomuus on niin yleistä, että on vain ravintolan etu, jos se tarjoaa edes yhden vegaanisen vaihtoehdon.

  • Falafelravintolat ovat matalan kynnyksen vegeruokapaikkoja. Annokset eivät välttämättä ole vegaanisia, mutta yleensä ne sellaisina saa pyytämällä.
  • Tampereella Gopal tarjoaa itse punnittavaa vegaanista ruokaa itämaisella vivahteella.
  • Thairavintoloiden tofuruoat ovat yleensä vegaanisia, mutta se kannattaa aina varmistaa, sillä niissä voi olla käytetty esimerkiksi kalakastiketta tai kananmunaa.
  • Naanleipä ei ole vegaanista, ja vain harvoista ravintoloista sitä saa maidottomana.

Iloa uuteen ruokavalioon!

Jaa parhaat vegeruokavinkkisi! Puuttuiko listalta jotakin?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | Instagramissa

Munattomat ketosämpylät

Sain kuluneella viikolla sellaisen mahtavan idean, että leivän syömistä olisi hyvä vähentää, vaikken sitä nytkään popsi ylettömiä määriä. Käärin hihat, sukelsin ketoreseptien maailmaan ja pyöräytin manteli- ja kookosjauhosta sämpylät!
DSC_0147Keto viittaa ketogeeniseen ruokavalioon, joka tarkoittaa vähähiilihydraattista, runsasproteiinista ja rasvaa sisältävää ateriointia. Ruokavaliota on käytetty niin laihduttamisessa kuin onnistuneesti epilepsian hoidossa, joten hinkuni tehdä supersämpylöitä alkoi kuulostaa itse asiassa aika mahtipontiselta.

Monet ketoreseptit sisältävät kananmunaa, joten vegaaneille ne eivät käy. Aikani Instagramin ruokavideoita tapitettua löysin videoreseptin, johon tein pieniä muutoksia. Lopulta uunista tuli pitkän odottelun jälkeen täydellisesti ruskistuneita, painavia sämpylöitä. Tuhteja ne ovat myös vatsanpohjalla, mikä lieneekin keventymisen salaisuus. Ketoleipiä ei todellakaan mähkitä sellaista määrää kuin tavallista leipää.

Jos aitoa tarvetta syödä ketoleipiä ei ole, kannattaa kuitenkin ostaa vaikka ihan rehellistä kauraleipää. Pääsee nimittäin vähemmällä ja halvemmalla. Sitä en kuitenkaan voi kieltää, etteikö resepti olisi helppo. Onnistuu jopa kaltaiseltani säätäjältä.

Munattomat ketosämpylät

Neljä isoa tai kahdeksan pientä

3 dl mantelijauhoa | 0,6 dl kookosjauhoa | 0,6 dl + 3 rkl psylliumkuitua | 0,5 tl suolaa | 2 tl leivinjauhetta | 2 tl omenaviinietikkaa | 1 rkl oliiviöljyä | 2,4 dl kädenlämpöistä vettä

Sekoita märät ja kuivat aineet omissa kulhoissaan, yhdistä seokset ja pyörittele taikina tasaiseksi. Massasta saa muovattua kiinteän pallon, jonka voi helposti jakaa veitsellä haluttuihin osiin.

Paista 30 minuuttia 180-asteisessa uunissa alatasolla. Siirrä sämpylät puolen tunnin jälkeen uunin ylätasolle 10–15 minuutiksi. Anna jäähtyä hyvin.

Oletko kokeillut ketoreseptejä?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Eläköitynyt ruokasaarnaaja – rahasta ja rankaisemisesta

Ystäväni kysyi minulta taannoin, kasvattaisinko lapseni vegaaneiksi. En kokonaan enkä jaksa enää paasata aiheesta muillekaan. Ruoan ja rahan suhteesta sen sijaan puhun mielelläni.
DSC_0061.JPGHävettää. Ne kaikki ruokajutut, joita ehdin kirjoittaa. Ylimielinen asenne ja vikojen etsiminen. Rankaiseminen. Einesvihaaja-tunnisteen alle kirjoitetut jutut kirvoittivat enemmän kommentteja kuin mitkään muut blogitekstini ja niihin sain myös ensimmäiset niin sanotut vihakommenttini veen haistatuksesta piilokettuiluun. Muutamat alapäätermit eivät saaneet minua pois tolaltani, vaan olisin voinut jopa asiakaspalveluhengessä kysellä paremmin kommentoijan tuntemuksia, mutta päätin jättää väliin. En halunnut enää olla edistämässä halventavaa ruokapuhetta leipätekstissä tai kommenttikentässä.

Eineksiä maistelen edelleen, ja viimeksi eilen napostelimme työporukalla kumiselta maistuvia markettifalafelejä, joita olen tietysti ehtinyt parjata blogissani. Mielipiteeni on siis ollut aito eikä ole muuttunut mihinkään, mutta olisihan tekstin voinut jättää julkaisematta. Sehän on vain julkisuutta tuotteelle, jota en halua tukea. Eivät kaikki kuitenkaan ole olleet ihan niin kamalia kuin olen antanut ymmärtää.

Tämä blogi ei ole enää vegaanisen ruoan soihdunkantaja, vaikka edelleen syön vegaanisesti ja julkaisen silloin tällöin reseptejä lifestyle-hengessä. Sitä paitsi on hauskaa, että oikeasti varmasti puolet kokkailuistani epäonnistuu. Ainakin leivonnaisista. Tai no, niistä ei taida onnistua kuin kolmasosa.

Toivoisin silti kovasti, että ihmiset ajattelisivat ruokailutottumuksiaan, hyvinvointiaan ja ilmastoa. En ole oman elämäni hannapartanen – kaikkea muuta. Uskon tasapainoon ja siihen, että elämä on liian lyhyt nyörien ja vatsalaukun kiristelyyn, kunhan muistaa kohtuuden ja pitää järjen päässä. Silti on kurjaa, jos kaupassa ei edes yritetä tehdä kollektiivisesti parempia valintoja, ja edelleen pannuttaa se, että tehotuotettua broileria saa halvemmalla kuin monia vihanneksia.

Järkevä ruokapuhe keskittyy tietoon, ei tuomitsemiseen. Kannustamiseen, ei kaakattamiseen. Koska lähes kaikkien elämää määrittää lompakon sisältö, täytyisi katse ohjata myös rahaan. Ei välttämättä siihen, miten voi elää mahdollisimman edullisesti, vaan miten voi elää ekologisesti kestävästi, mutta nautiskellen ja kukkaroa kunnioittaen.

Kaikilla on valinnanvapaus, myös lapsilla, joihin viittasin tekstin alussa. Jos olisi katras kasvatettavana, saisivat he kotona vegaanista ruokaa, mutta se, mitä he mättäisivät kodin ulkopuolella, voisi olla mitä tahansa, kunhan ymmärtäisivät järkevien valintojen merkityksen.

Oma reseptini tasapainoiseen elämään on toistaiseksi ollut yhdistelmä edullisia papupurkkeja ja ehdottoman sallittuja take away -lounaita. Siinä on nyörien kiristämistä ja nautiskelua tarpeeksi!

Millaista ruokapuheen pitäisi mielestäsi olla?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Perinteinen makaronilaatikko ilman munaa ja maitoa

Vannoin jo keskittäväni ruokajutut kokonaan Instagramiin, mutta minun on pakko päästä jakamaan kehittelemäni perinteisen makaronilaatikon veganisoitu versio. Sopii niin evääksi töihin kuin lapsiperheiden päivällispöytään: ei maistu kummoiselta, mutta uppoaa kaikille.
vegancasseroleVälillä tuntuu siltä, että vaalea pasta on jonkinlainen synti. Sitä kuitenkin ohjeistan käyttämään tässä ohjeessa, sillä soijarouheessa on muutenkin vähän puinen maku. Vaaleat makaronit tuovat vuokaan pehmeyttä ja perinteisen kotiruoan tunnun. Sellaisen alakoulufiiliksen.

Reseptissä mainitut psyllium ja ravintohiiva eivät ole rakettitiedettä, vaikka kokemattomalle vegekokkaajalle ne saattavat siltä kuulostaa. Nykyään kumpaakin saa jo keskikokoisesta lähikaupasta. Ravintohiiva on suolaista makua tuova, erinomainen B12-vitamiinin lähde, kun taas gluteenittomasta leivonnasta tutun psylliumin tehtävä on sitoa munaton ja maidoton neste. Psylliumin ansiosta pinnasta tulee jopa juustoinen, vaikka juustoa makaronilaatikko ei ole nähnytkään.

Kaikista edullisin ja vaivattomin proteiinin lähde on soijarouhe, mutta veikkaan, että Härkis ja nyhtökaura sopisivat aivan yhtä hyvin reseptiin. Ne tosin vaativat koostumus- ja makusyistä allensa esipaiston, toisin kuin soijarouhe.

Perinteinen makaronilaatikko munattomana ja maidottomana

4–6 annosta

300 g vaaleaa makaronia | 3 dl tummaa soijarouhetta | 3 dl kuumaa vettä | 1 rkl jauhelihamaustetta (esim. Santa Maria)

Munaton ja maidoton munamaito

1 l kaurajuomaa | 4 rkl ravintohiivahiutaleita (myös nimellä oluthiivahiutaleet) | 4 rkl psylliumkuitujauhetta (esim. Risenta) | 2 tl suolaa | 2 tl valkosipulijauhetta | 2 tl sipulijauhetta | 1–2 rkl tomaattipyreetä | 2 tl omenaviinietikkaa |1 rkl öljyä

1. Keitä makaronit kypsiksi. Mittaa samalla soijarouhe erilliseen kulhoon, sekoita joukkoon mausteet ja kaada päälle kuumaa vettä. Se voi olla joko pastan keitinvettä tai hanasta otettua mahdollisimman kuumaa vettä. Anna turvota pehmeäksi. Jauhelihamausteista suosin Santa Marian pussukkaa.

2. Mittaa toiseen kulhoon kaurajuoma ja sekoita joukkoon ravintohiiva, psyllium, suola, valkosipulijauhe, sipulijauhe, tomaattipyre, omenaviinietikka ja öljy. Anna turvota noin 15 minuuttia.

Etikan pitäisi kuohkeuttaa kasvijuomaseosta, eikä se maistu laatikossa lainkaan. Siitä minulla ei ole vedenpitäviä todisteita, onko etikasta oikeasti hyötyä. Öljyä sekoitan joukkoon siksi, etten voitele vuokaa lainkaan, vaan öljy munattomassa maidossa varmistaa, että valmis laatikko irtoaa vuoasta.

3. Yhdistä makaronit, soijarouhe ja munaton maito paistonkestävässä uunivuoassa, ja paista uunin tehosta riippuen keskitasolla 175–200 asteessa, kunnes neste on imeytynyt kunnolla ja pinta on kullanruskea.

Kiinnostavatko ruokajutut enää yhtään?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa

Mielikuvajuoma ja mielettömän kevyt olo

Pidän itseäni aika rationaalisena ihmisenä, mutta huomaan silti säännöllisesti hurahtavani kaikenlaisiin – todennäköisesti – tieteellisesti epäpäteviin konsteihin, kuten Detox-kuureihin. Jälleen kerran aamuni alkavat epämääräisellä ruskealla liejulla, ja viikon päästä pitäisi olla kevyt olo. Miten tässä kävi taas näin?
DSC_0740Päädyn kerta toisensa jälkeen Detox-kuuriin, sillä ajatus keventymisestä tuntuu kiehtovalta. Ei välttämättä niinkään painon näkökulmasta, vaan kehon puhdistumisen kannalta. Tuntuu tyydyttävältä kuvitella, kuinka keho puhdistuu päivä päivältä, vaikkei minkäänlaista tieteellistä näyttöä minulle olekaan tarjottu.

Ruohonjuuresta 20 eurolla ostamani seitsemän päivän Detox-kuurin teho perustuu latva-artisokkaan, koivun kuivauutteeseen, vihreään teehen ja fenkoliin. Seitsemänä aamuna 20 millilitran pikkuputeli sekoitetaan puoleen litraan vettä, ja ajatuksena on juoda seos heti herättyä, vaikka olen törmännyt myös sellaisiin kuureihin, jossa juomaa juodaan pitkin päivää. Ottaen huomion tieteellisesti suhteellisen hataran pohjan en usko, että juontitiheydellä on väliä.

Tällä hetkellä olen kuurin puolivälissä, ja olo alkaa tuntua kevyemmältä. En tiedä, voiko tästä kiittää koivua ja latva-artisokkaa vai ihan vain viikonlopun rillutteluvaikutusten katoamista, mutta joka tapauksessa tilanne on se, että aineenvaihdunta toimii ja pömpötys laskee laskemistaan. Kuurin aikana olen syönyt kevyesti ja säännöllisesti sekä kiinnittänyt erityishuomioita vitamiineihin ja hivenaineiden saamiseen.

Kaikenlaiset juomakuurit saavat usein huuhaahälytyskellot soimaan ja monesti aivan aiheesta, mutta olen silti turvautunut silloin tällöin kevennyskuureihin, koska luonnollisuudesta huolimatta en vain pysty ruoka-aineisiin pohjautuvaan Detox-kuuriin, jossa kalorit ovat järjettömän alhaiset. Kokeilin ruokavalioon pohjautuvaa Heart Beats Detoxia viime kesänä ja muutuin suorastaan hirviöksi. Huono olo jatkui päivästä toiseen ja päätä särki tauotta. Tulin siihen tulokseen, ettei kesälomaa kannata tuhlata nihkeilyyn, mutta samalla päätin, etten myöskään voi kokeilla Detox-rääkkiä työssä käydessäkään, sillä keskittymisestä ei tulisi mitään jaksamisen valuessa pohjamutiin.

Miksi jälleen kerran päädyin litkimään ruskeaa ja vähän kummallisen makuista juomaa? Niin kuin monessa muussakin tuotteessa on terveyshömpötyksissä kyse mielikuvista, jotka ostaja kuvittelee saavuttavansa seitsemän päivän kuurin jälkeen. En sentään ole niin naiivi, että kuvittelisin ihmejuoman keventävän tai edes puhdistavansa minut hetkessä. Suurin kiitos kohentuneesta olostani kuulunee säännölliselle syömiselle ja juodun vesimäärän kasvamiselle, sillä puolen litran Detox-juoman lisäksi juon kolmisen litraa vettä joka päivä.

Koska en tiedä, mihin teho perustuu eikä minulla ole minkäänlaista todistusaineistoa keventyneestä olostani, voi hyvin olla, että kyse on puhtaasti lumevaikutuksesta. Jos tuote ei vaaranna terveyttä, en pidä lumevaikutusta automaattisesti negatiivisena asiana. Jos keventynyt olo saa elämään terveellisemmin tai sysää tervetulleen ja terveen elämänmuutoksen käyntiin, on tuote ajanut asiansa, vaikkei se tieteellisesti ja fyysisesti olisi latva-artisokkauutteen tai fenkolipölyn ansiota.

Terveystuotteiden mainostaminen ei silti ole ongelmatonta, jos ajattelee asiaa vastuun näkökulmasta. Haluaisin ajatella, että ihminen on aina ensisijaisesti itse vastuussa itsestään, mutta totta on myös se, että kaikki eivät siihen pysty eivätkä yritykset voi suoraan sysätä vastuuta kuluttajalle. Suomessa onneksi pakkausmerkinnät ovat ensiluokkaisia ja niiden täytyy olla selkeästi näkyvillä. Uskoipa tuotteiden vaikutuksiin tai ei, turvallisinta olisi pysyä erossa kaikista teollisista tuotteista ja luottaa tervelliseen ja puhtaaseen ruokaan. Silti joskus on ihanaa ostaa itselleen hyvä olo.

Tunnen jo, kuinka latva-artisokka, fenkoli ja koivu-uute työskentelevät kehossani ja tekevät minusta puhtaan, jopa paremman ja sporttisen, ihmisen. Kannattiko tähän laittaa 20 euroa? En todellakaan tiedä.

Mitä mieltä olet muotikuureista?

Seuraa Bloglovinissa | Blogit.fi:ssä | The Blog Junglessa | Instagramissa